gammal news

1.5. HYVÄÄ VAPPUA! Ja taas näyttelyihin suuntaa hän! Tänään oli Posiolla ryhmis ja sinne matkasin Kristan, Cecarin ja Ayan kanssa. Aippa oli ilmotettu ihan huvin ja urheilun vuoksi kekkereihin ku lähdin kuitenkin niin kivahan se oli viedä omakin koira. Kävin kehässä taas myös Manu-bernin kanssa, mutta Manun häntä ei ollut tänään yhtään tuomarin mieleen. Aya oli erinomainen, mutta tuomarin mukaan hieman löysässä kunnossa ;) Ehkä se 2,5vk kempeleen lomaa näkyy vielä Ayan vyötäröllä. Mut nätti siitä kaverista tuli kun mä viikon sen turkkia harvensin. Kyllä tällästä kehtaa esitellä, vai mitä tuumaatte:

24.4. OSB:n trimmauspäivä. Kävin bernien järjestämällä trimmausluennolla kuuntelemassa kuinka sitä pitäs tuota bernin hipiää fixata. No, kotona odottaa sellanen lomatukassa oleva pörröperse, että siihen voi soveltaa oppeja ihan reilulla kädellä. Ayaa kun pitäs rueta laittaa taas edustuskuosiin...

20.4. Mistä on pienet pedot tehty? No raa´asta lihasta ja tissimaidosta tietty :) Pennuilla siis ensimmäisiä liha-aterioita ja voi pojat, että oli hyvvää!!

18.4. Pennuilla ikää 2,5vk ja kova meno. Hatarilla jaloilla vaaputaan eteenpäin ja välillä muksahdellaan kumoon. Tänään jätin pennut hoitajien huomaan kottin ja lähdin käymään Kristan seurana Vaasassa. Normaalisti Vaasan näyttelyssä paistaa aurinko ja keli mitä mahtavin. Nyt tuli matkalla lunta/räntää/vettä ja oli tosi kylmä. Reissu oli kuitenkin menestyksekäs, kun Cecar sai ekan sertinsä . Go Cecar! Myös nöffikehän puolelta kantautui iloisia uutisia. Miniksen Viivi-tytär pokkasi VPS-sijoituksen ja ensimmäisen cacibinsa (ja monesko lie ollu se serti...). Hienoa Alise ja Viivi!!

1.4. Manilla supisteli koko yön ja olin sitä aamulla jo roudaamassa tohtorille vaan vähä ennen ku olis klinikat auenneet, kuuluu "prööt" ja ulos pullaahti vielä yksi valtava kuollut pentu. Että se siitä rtg:n näyttämästä 8 pennusta. Tää kaveri oli varmaan ollu jossain kaaaaaukana piilossa ja eihän sitä sitten edes osattu odottaa. Kaveri oli tosin vaihtanut hiippakuntaa jo reilusti ennen syntymäänsä :(

31.3. Nyt se sitte tapahtu! Saldona pitkällisen punttaamisen jälkeen 3+3 pientä nöffin alkua. Valitettavasti siis kaksi tenavaa menetettiin niistä kahdeksasta. Puolen yön jälkeen aloteltiin ja iltapäivästä oli porukka laatikossa... tai niin mä luulin...

27.3. Kemppajärven ryhmis. Lähdin roudariksi Kemijärvelle Kristan ja Cecarin matkaan. Mukava päivä, kun näki kaikkia tuttuja ja sai raatailla mukavien immeisten kanssa. Ja tulipahan sitä pyörähdettyä kehässäkin Manu-bernin narun päässä. Ja komia poika se oliki. Kattokaa vaikka:

26.3. Minis kävi röntgenissä ku mun mielestä maha oli liian suuri siihen lukumäärään mitä ultra näytti. Röntgenin tuloksena korjattiin odotettavissa olevien vesivahinkojen määrä 8 kappaleeseen. Jee!!

8.3. Mun pieni ja musta kuolalinkoni täyttää kokonaista 4v.!! Onnea Mini-Mani!!

26.2. ULTRA! Minis on tiine! Ultrassa näkyi elämää ainakin kolmen pienen kuolamoottorin verran.

14.2. Nöhvesterit valtaa Rotuaarin. Käytiin Miniksen kanssa edustamassa nöffien city-lenkillä. Mukava poppoo nöffejä olikin paikalle saapunut ja torinrannassa oli ihan reilusti yleisöäkin, kun samalla sattui olemaan Poroferia-tapahtuma. Meidän poppoo pääsi jonkun japanilaisseurueen filmillekin.

30.1. Alavuden ryhmis. Aamulla suuntasin Miniksen, kaiman ja Oosa-nöffin seurassa kohti Alavuden näyttelyä. Suurta menestystä ei Minille tällä kertaa, mutta mukava reissu ja Keskisen Veskun putiikissakin käytiin :) Esitin myös Manin pojan Amoksen. Hieno mies kertakaikkiaan ja niin lepponen kaveri, että oksat pois. Vieressä kyyllinyt koiran harjailija sai Amokselta kuolaisen korvapusun ja korvakäytävän täyteen kuolaa kun erehtyi Amokselle jotakin sanomaan :) Manin Helmi-tytär teki comebackkinsä Alavudella hienosti ollen ROP!

28.1. Mani siemennetään PetVetissä espanjalaisen uroksen, Good as Gold Anmalamual del Basaburua, laimennetulla tuorespermalla Nyt ei auta muuta kun jännätä.

25.1. Minis verikokeeseen. Huomiseen joudutaan odottelemaan arvoja ja sitten buukkaamaan reissua kohti Turkua :)

20.1. Minis saapuu kotiin reissultansa. Illalla huomaan, että juoksut on alkanu reissun aikana. Jaiks!!

17.1. Toinen päivä näyttelyitä ja tänään tuloksena ERI4. Erinomaista pieni musta tykinkuula :D

16.1 Ljublijana, Slovenia. Ensimmäinen pitkä päivä näyttelyitä takana. Sekä kansainvälisestä näyttelystä että erikoisnäyttelystä Manille saldona ERI3. Lähtiessä jo tiedettiin, että vastassa on kovia koiria, eli saa olla kyllä sijoitukseen tyytyväinen :D Iso KIITOS Kristalle ja Tekelle kun otitte Maninkin mukaan!!
Samaan aikaan kun Minis reissaa, oltiin Aippasen kanssa pitämässä seuraa Romeolle ja Nemolle, noilla kahdelle salskealle berniherralle. Kyllä oli yökylässä olo rankkaa. Aamupäivästä kun tultiin takaisin kotiin, lösähti Aya nukkumaan takaoven eteen ja kuorsaus alkoi välittömästi :D

12.1. Kassi pakattu ja turkki tällingissä. Mani lähtee matkustamaan Kristan, Teken ja Cecarin kanssa kohti Sloveniaa. Reippaana tyttönä neiti könköilee junaan ensimmäistä kertaa elämässää ja matka voi alkaa....

10.1. Vuoden ensimmäinen nöffi-lenkki. Kokoonnuttiin Oulun nöffistien kanssa Valkeiselle perinteiseen makkaran paistoon. Kivasti oli porukkaa ja ilma suosi. Pakkasta vain -4 ja paikalla 10 nöhveröä ja yksi samojedi. Makkaraakin saatiin paistettua ja Mani oikein kunnostautui makkarankerjäämishommissa, mikä ei liene yllätys ;)

9.1. Ja perinteinen Kajaanin kv. Aamusesta polkastiin taas Kristan kanssa matkaan ja suuntana perinteinen Kajaanin tamminäyttely. Menestystä ei näissä kekkereissä ole tapana ollut tulla, mutta joka vuosi sinne on päästävä. Tänä vuonna Manilla meni ihan odotusten mukaisesti ja ihan tyytyväisiä ollaan tulokseen, vaikka parantamisen varaakin jäi ;) Kiitos Sarille esittämisestä ja Kippanalle Manin turkin viimeistelystä!!

20.12. Iltapäivällä tuli iloinen viesti Liettuasta, Vilnasta. Pikku-Veena oli ollut taas maailmalla ja hienosti oli taas mennyt. Nyt on Veeniksellä edellisten lisäksi LT&BALT JMVA. Onnea Veena perheineen!

14.12. Hienoja uutisia! Manin Amos-pojan terveystulokset on julkaistu koiranetissä. Hieno terve poika edestä ja takaa ja pirun komee siitä väliltä :)
Goldbear´s Easycomeeasygo lonkat A/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0

12.-13.12. Voittaja näyttelyt Helsingissä. Helsingissä oli siis viikonloppuna Voittaja 2009 ja Pohjoismaiden voittaja 2009 näyttelyt. Messissä oltiin taas, vaikkakin ilman omaa koiraa. Lähdin siis näyttelyyn ihan vain ihastelemaan kauniita koiria ja tapaamaan kavereita. Kehään eksyin kuitenkin Manin Amos-pojan kanssa. Amokselle molempina päivinä eh ja todella kivat arvostelut. Myös Manin tyttäret Viivi ja Veena esiintyivät edukseen molempina päivinä. Hienoja muksuja koko poppoo!

5.12. Liepaja, Latvia. Aivopierut jatkuu... miksi siis ilmoittaa omaa koiraansa näyttelyyn johon on luvannut muutenkin mennä. Matkaan lähti siis ainoastaan minä ja Cecar-berni, ihan siis kahteen pekkaan. Matkalta poimittiin mukaan Tuula Essin ja Veenan kanssa. Tallinnan satamassa hypättiin bussiin joka vei meidät näyttelypaikalle. Tenaville oli tavoitteena siis saada junnu-sertit ja sitä myötä uudet tittelit. Essi-bernillä oli melko kova bikinilook päällä joten siltä saralta ei suuria odotuksia. Noh, vois sanoo, että tavoite saavutettu. Veena ja Cecar siis molemmat saivat jun-sertit ja liittää nimensä eteen lv jmva-tittelin. Onnea molemmille!

28.11. Sillamäen näyttely. En tiedä mikä aivokupru on ollut siinä vaiheessa kun olen Sillamäelle ilmoittanut Ayan enkä Mania. Noh, kun kuienkin lupasin Kristalle, että voin Cecaria lähteä käyttämään ja matkaseurakin järjestyi (Kiitos Taija!!) niin mikäs siinä. Useampi tunti siinä meni kun eläkeläisen lomatukasta kuorittiin sirpsakka näyttelyberni, mutta siitä tuli varsin nätti elukka vaikka itte sanonkin. Turhaan en Ayaa pessy ja trimmannu, sillä neidin esiintyminen oli tuomarista ROPin arvoinen. Hienoa Aya-kulta. Mukana siis oli myös Kristan Cecar-berni jolle piti sitä viimeistä junnu-sertiä... ja sieltähän se tuli rop-junnu sijoituksen kanssa ja lopuksi vielä hienosti pu2. Tärykalvo meinas särkyä kun lopulta sain Kristan puhelimen päähän ja kerroin uutiset. Cecarista tuli tällä reissulla siis ee jmva :) Paras narttu-kehässä tuli kyllä hyvä mieli kun näki pn2:n omistajan ilmeen kun tajus, että me ei voitu ottaa sertiä vartaan vaan siirty heille. Se ällistyksen jälkeinen hymy oli kyllä korvasta korvaan. Myöhemmin selvisikin, että ko. nartusta tuli valio sillä sertillä.

18.11. Ayalla kävi hieroja. Taas yksi pieni berninpaimenkoira alistettu julmille eläinkokeille, eli Aya oli hierontaopiskelijan harjoittelukappaleena. Ja voi pojat, että bernillä teki hieronta kutaa! On ollu hieronnan jälkeen melkosesti virtaa tassussa :)

7.-8.11. Tarto kv x2. Manin, Kristan, Cecarin, Tuulan, Essin ja pikku-Veenan kanssa matkattiin Tartoon kahteen intti-näyttelyyn. Minis lähti metsästään sitä viimeistä sertiä, mutta molempina päivinä eteen kiilasi valioluokasta kaksi venäläistä kaunista narttua ja molemmat siis veivät sertit. Noh, metsästys jatkuu. Pikku-Veena oli ilmoitettu junnu-sertien metsästykseen ja reissun saldona olikin yksi kappale ee jmva-titteleitä. Hyvä Veenis! Cecarkin pokkasi toisena päivänä itselleen toisen junnu-sertin ja Essi-berni sai ensimmäisenä päivänä itselleen sertin ja uuden tittelin ee mva. Hienoa menestystä :)

24.10. Tuulos/Hämeenlinna. Manille ei suurta menestystä tullut Tuuloksessa, mutta ensimmäistä kertaa pääsin esittämään Manin Amos-poikaa. Voi hitsit, että jätkä oli miehistynyt siten viimenäkemän, ihan iso äijä jo. Hienosti meni meillä kehässä ja Amokselle tuloksena jun eri1, Pu4.

18.10. Siauliai Liettua. Matkan seuraava etappi oli sitten Liettuan Siauliai. Sama homma jatkui kun eilenkin ja ROP+serti oli saaliina täältäkin, ja ropin myötä saatiin siis myös se "iso-serti" jolla valioituu yhdellä jos on jonkin muun maan valio... sitä siis odotellessa ;)

17.10. Valmiera Latvia. Ja matkaan jälleen. Tällä kertaa Manin kanssa lähdettiin Cecarin ja Kristan kanssa käväseen pieni bussiturnee. Ensin oli ohjemassa Latvia ja Valmiera. Homma meni Mani osalta vallan putkeen. ROP ja serti tulla kopsahti.

1.10. Tiimi vaihtaa maisemaa. avara pakattu ja muutto Jääliin on käsillä.

16.9. Mani aloitti juoksut juuri samalla tavalla kuin vuosi sitten. Melkein heti kun päästään pk-leiriltä kotiin niin hanat auki. Jospa sitä sitte seuraavista jo lähdettäs moikkaan oikeita uroksia, eikä tarttis ton Ayan toimia varamiehenä. Onhan tässä onneksi muutama kuukausi aikaa vielä tehdä suunnitelmia ;)

11.-13.9. Sennenyhdistyksen järjestämä PK-leiri jolle Mani osallistui jo toista vuotta putkeen hakuoppilaana. Leirin järjestämisvuorossa oli tällä kertaa OSB ja pitopaikkana Rokuanhovi Rokualla. Mahtavat maastot, hyvä keli, mukavat hakuryhmäläiset ja mainio koulutta, mitä muuta sitä voi viikonlopultaan toivoa! Saatiin paljo hyviä vinkkejä. Niitä ku nyt vaan muistas kotona noudattaa ja luottaa siihen, että kyllä se koira oikeesti osaa eikä sitä tartte neuvoo ja opastaa.

Pitihän sitä leirin lopuksi fiilistellä mahtavia maisemia ja hienoa kameraa (tattis Ulla lainasta!). Ei tosin edustusluukkia ku kuolaa on koko naaman täys ;)

1.9. Viimeiset vepet tälle kesää. Tattis vaan koko kivalle treeniporukalle! Aya oppi kesän aikana uimaan muutakin kun uppotukkia, eli saatettiin jättää kellukkeet pois. Hienoa Aippa-kulta! Neiti osaa hakea myös venettä ja hukkuvaa. Molemmissa tuodaankin sitten dami/köysi ihan käteen asti. Jos on uinti mennyt vähän sivu rannasta, niin Aya hilaa venettä vaikka rannan myötäsesti, mutta käteen asti tuodaan. Tästä se lähtee! Mani taas... Noh, Mani on Mani! Mani osaa hakea veneen ja hukkuvan. Vientiä ei olla juuri edes kokeiltu. MUTTA se veneestä hyppy! Kuinka se voi olla niin hankalaa? Miten tolle tollolle kerrot, että sen kuuluis hypätä laidalta tai vielä parempi olis jos ponnistas sieltä veneen pohjalta asti? Manilla on muutamat treenit menny siihen, että veneessä vaan haukutaan, kovaa ja korkealta. Muutamia yrityksiä on ollu, mutta etutassun hapsut jää takajalan alle kun nöffi kokoaa itseään veneen laidalle ja eihän siitä hommasta sitte tuu yhtikäs mitään. Noh, jospa me talven aikana saatas treenattua vähä tota hyppy tekniikkaa... Tai sitte jos talvella ehtis unohtaa kesällä oppimansa ja tekis niinku käsketään ;) Ans kattoo ku seuraava treenakausi alkaa...

30.8. Tervakosken näyttelyssä Kristalle ja Cecarille kuskina ja vähän handlerinäkin. Tervakoskella siis piipahdettiin erkaria seuraavana päivänä. Mahtavat kelit oli niin kauan ku meillä kehät kesti ja sehän riittää ;) Krista riehu täällä meidän kämpillä edellisenä iltana ja sai selkänsä/niskansa jumiin niin, että kumartelu ei ollut sitä suurinta herkkua. Yritettiin, että mä olisin vieny Cecarin kehässä, mutta eihän siitä juoksemisesta tahtonu tulla yhtään mitään. Hirvee hinku oli pojalla ollu mamman helmoihin.

29.8. Sennenkoirien erkkari Valkeakoskella. Taija ja Leia tuli noutaan mut aamulla kyytiin ja ei muuta ku Skodan nokka kohti Valkeakoskea. Vettä sato pitkin päivää ja vaikka mä olin suunnitellu istuvani kehän laidalla retkijakkarassa ja siemailevani Jaffaa, muuttu mun suunnitelmat sen verran, että ei se vesisadekaan niin hirveästi haitannu. Tulipahan pyörähdettyä kehässä yhden junnunartun kanssa, esitettyä yksi avoimen uros yhteiskehässä jossa tuomari kattoi jo siinä hampaat (eli keeestäää...), hengailtua Aippasen Eetu-veikan kanssa päivä ja piipahdettua pojan kanssa kehässä sekä loppupäivästä vielä toikkaroitua yhdessä kasvattajaryhmässäkin. Toi kasvis oli kyllä yhtä toikkarointia kun ei me oikeen ymmärretty mitä olis pitäny tehä (Alpweiden kun oli jonossa ihan ensimmäisenä, niin ei voitu katsoa edellä menevistä malliakaan) ja miten juosta ku tuomari yritti selittää saksaksi ja tulkki ei oikeen saanu sitä meille käännettyä ja vettä tuli välillä ku aisaa. Hubaa, jee, jee... No, kaikin puoli mukava päivä. Näki paljon tuttuja koiraihmisiä ja ennen kaikkea hienoja koiria! Tattis vaan Taija ja Krista reissuseurasta!

28.8. Tokokurssin päätteeksi epäviralliset tokot. Aya osallistui toko-kurssin päätteeksi järjetettyihin kisanomaisiin treeneihin. Ja pysy paikallaan koko 2 min!!!! Jeeeeeee! Muut liikkeet meni vähä sinne päin. Varmat liikkeet onnistu ihan ok, mutta liikkeestä seisomisessa annoin tuntuvan avun. Ei olis välttämättä ehkä kyllä tarvinnu. Ihan positiivinen kuva jäi Ayan osaamistasosta, eli ei se ihan kaikkea oo unohtanu. Ehkä me joskus vielä kisaamaan...
Kisojen jälkeen tytöt läks viikonlopuksi Hollolaan koirahotelliin. Hotellissa meitä odotti tytöille oma yksiö jossa oli makuuhuone ja katettu terassi (aidattu tietty!) ja sekä makuuhuoneessa, että terassilla oli patjoja ja sohvia joilla sai makoilla. Sunnuntaina noudettaessa hoitaja kertoi, että olivat kuulemma ihan hyvin viihtyneet ja Ayakin muistanut käyttäytyä. Ihan kiva tollanen pieni koirahoitola. Kyllä vois viedä toisenkin kerran jos tarvetta tulee.

23.8. Heinolan näyttely. Taaskaan ei omaa koiraa mukana (Mani ilmotettu, mutta karvaton. Tuomarimuutoksen takia otin sitte rahat takas ku ei tota olis viittiny kehään viedä ;) ) vaan saatto nauttia bernikehästä ihan kaikessa rauhassa kehän laidalla istuskellen. Ennen nöffikehää nähttin Manin tenavaa, Amosta. Ihan on äiteensä näkönen poika! Ja niin symppis pusukone ku olla ja voi. Virtaa Amoksesta löytyy ku pienenstä kylästä ja vielä kun ne kaikki hömppävirran sais kanavoitua tuohon esiintymiseen niin hieno homma. Nyt tahto Amoksella mennä kehässä vähä "ei tarvi jos ei taho" puolelle. Voi niin tuttua, niin tuttua :)

22.8. Baltian voittajanäyttely Tallinnassa. Olin ilmottanu Maninkin Baltian voittajaan, mutta kaveri päätti vaihtaa bikineihin, joten lähdettiin tyttöjen kanssa ihan turisteiksi Kristan ja Cecarin mukaan. Mentiin Tallinnaan jo edellisenä iltana ja erään bernistikaverin ansiosta meillä oli hotellit varattu valmiiksi ja voi tsiisus mikä lukaali! Harvoin sitä koirien kanssa (tai oikeastaan edes ilman koiria) viiden tähden hotellissa yöpyy :) Hotellissa oli paljon muutakin koiraporukkaa, mutta oltiin perillä vasta niin myöhään, että suorilta petiin vaan ku perille päästiin. Seuraava päivä meni Ayalla ja Miniksellä soppelisti näyttelypaikalla autossa kuorsatessa kun saatiin auto sopivaan varjopaikkaan. Manin tenavista paikalla oli Veena. Ja voi tyttö minkä teit! Veeniksestä tuli BaltJV-09 ja vielä kaiken päätteeksi oli ROP-junnu. Onnea hurjasti Tuulalle ja koko perheelle! Reissu sujui kaikin puolin mukavasti ja launataina oltin hyvissä ajoin iltapäivästä Lahdessa josta seuraavana päivänä matka jatkui kohti Heinolaa.

25.7. Haapsalun näyttely, melekonen keikka etten sanos! Kipastiin Kristan kanssa taas yks ulkomaan keikka. Illalla lähdettiin laivalla Tallinnaan ja siitä sitte ajeleen kohti Haapsalua. Jossain välillä rupes nukuttaan ja ei muuta ku Pösö parkkiin ja unta kuulaan. Aamulla jatkettiin ajoa ja oltiin näyttelypaikalla hyvissä ajoin. Paikka oli hieno. Kehät olivat vanhan linnan sisäpihalla ja ympärillä oli linnan muurit. Ensin oli Manin vuoro. Tuomari koplas ja juoksutti ja anto erin, jee. Sitte sijotti vielä luokassaan ekaks. Ei mitään käsitystä mitä ne muut on saanu :) Jännitti niin. Sitte PN-kisassa tuomari juoksutti ja sitte ku alko sijoitukset katsoin ensin, että ei se ainakaan pois kätelly, ei olla neljänsiä, ei kolmansia... JEEE! Mani oli PN1 ja sai sertin. Sitten heti perään kisattiin ROP/VSP ja koska oltiin jo jonkin aikaa seisoskeltu kuumalla kentällä tunsin ku Mania ei olis enää huvittanu juurikaan juosta. Aattelin, että olokoot me mennään niin ku mennään, ei tää enää haittaa jos roppi menee ohi kuonon. No ei menny! Kyllä mä olin varmaan ihan puulla päähän löydyn näkönen ku tuomari antaa käteen ROP-ruusukkeen. Vielä enemmän huvitti kun kuulin, mitä meidän arvostelussa lukee. Siinä ei kehun sanaa ollu ja jos sellasella arvostelulla on ROP niin olis ihan kiva tietää mitä niillä muilla on lukenu. En tosin enää löytäny sitä käännöstä (alkup. siis venäjäksi) joten en saa sitä tulossivuille kirjoitettua. Katsotaan jos jossain vaiheessa käännättäisi tuon ihan huvin ja urheilun vuoksi.
Päivän kruunasi vielä Kristan ja Cecarin hieno VSP-jun sijoitus ja C:n eka jun-serti. Kotimatka oliki sitte ihan hullujen hommaa. Yhdessä vaiheessa huomattiin, että eihän me keretä laivaan jos odotetaan ryp-kehät. Vauhdilla kamat kassaan ja kohti satamaa. Oltiin satamassa jonossa kun check in pistettiin kiinni. Ei auttanut muu kun soittaa ja siirtää lähtö seuraavaan laivaan ja sehän tarkotti sitä, että me oltas keretty jäädä isoihin kehiin eikä meillä olis ollu mikään kiire laivalle. Noh, jäipä meille joku kymppi merirosvorahaa tuhlattavaksi kun tuo myöhempi laiva oli vähän halvempi (antoivat sen yli maksetun rahan siis laivarahana) Koska tulimme vasta myöhäisellä laivalla, Krista ja Cecar myöhästyivät viimeisestä junasta Ouluun. Ei auttanut muu kuin odotella, että ensimmäinen bussi pohjoiseen starttaa ja tyypit siihen kyyttin. Oli muuten hankalaa löytää pitkän matkan terminaali Helsingin keskustasta.

ROP ja VSP Haapsalussa

18.-19.7. Oulun näyttelyviikonloppu ja Mirjan polttarit. Oulun näyttelyssä oli Manin kanssa ja kehät meni vielä sillä tavalla mukavasti, että bernit ehti katsoa ensin molempina päivinä ja sitten vasta rueta murehtii omaa koiraansa kehään. Lauantaina treffasin Rovaniemen tuttuja kehän laidalla, ja hupsista lallaa, huomasin olevani bernien junnukehässä urosbernin piuhassa. Hyvinhän meillä Manun kanssa meni, vaikka Manun emäntää ehkä tais jännittää melkolailla paljon ;) Sunnuntaina käytiin toinen kiekka ja poikahan meni kun vanha tekijä.
Minis kävi pyörähtämässä kehässä Sarin kanssa ja ihan kivan arvostelun sai lauantaina, vaikka ei tuomarin mieleen niin ollutkaan. Sunnuntaina tuomari meinas, että Mani on löysä. Hmmm...

Ystäväni Mirjan polttareita juhlittiin lauantaina keilaamisen ja kivan illanvieton merkeissä. Tuleva morsian oli puettu lohikäärmeeksi, mutta häntä taisi irrota siinä vaiheessa kun ängettiin lohharia meidän äiteen tilaihme-suzukiin :) Kiitos Anna ja Minna mukavan illan järjestämisestä!

On se vaan helpon näköistä kun sen osaa. Mani ja Sari Oulun kehässä lauantaina.

Manun kanssa odotellaan arvosteltavaksi pääsyä.

Manun kanssa kehässä. Eikä tehny edes tiukkaa pysyä kehänauhojen sisäpuolella :)

11.7. Sussun ja Jarin häät Oulussa. Oli muuten mahtavat bileet! Onnea vaan molemmille!

28.7. Hämeenlinnan näyttely. Kun Pärnusta oli päästy kotiin niin ei ku seuraavana aamuna nokka kohti Hämeenlinnaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja tuulta ei ollu juuri nimeksikään... Ministä ei just nyt sattunu huvittaan juosta sitte ollenkaan. Oli ku olis vetäny kuollutta lahnaa perässään ku yritti houkutella kaveria juokseen. Kun ei huvita, niin ei huvita. Piste!

27.6. Pärnu kv. Heitettiin Kristan kanssa pikku keikka tuohon tois puol lahtee. Iltalaivalla yli ja seuraavana aamuna oltiin virkeinä (?) näyttelypaikalla. Nöffit ja bernit oli vierekkäisissä kehissä ja just tietty yhtäaikaa. Onneks tultiin hyvissä ajoin, että saatiin pystytellä teltta kaikessa rauhassa kun melkeen koko päivän sato vettä enemmän ja vähemmän. Manilla meni homma ihan putkeen, kun oli viileetä ja jakso juosta, niin tuomari arvosti Miniksen habitusta VSP:n verran. Saatiin se viron Cacibkin sitten sieltä. Nyt ei puutu kun enää kaks ja maita yks. Ehkä se ennen veteraani-ikää... tai sitten ei... Bernikehän laidalla oli suomalaisia ihan ruuhkaksi asti. Cecar oli junnujen toinen häviten junnu-sertin juurikin suomalaiselle koiralle. Harmittavaa! Noh, seuraavalla kerralla sitten.

21.6. Rovaniemi kv. Rovaniemen näyttelyynhän on mentävä oli se sitten lähinäyttely tai hiiiirvittävän kaukana. Tällä kertaa mukana oli Minis ja varamiehenä Cecar, jonka omat ihmiset hikoilivat jossain helteessa uima-altaan laidalla etelässä ;) Minun oli siis alunperin tarkoitus esittää molemmat sessut itse, mutta kehät meni niin hyvin päällekäin, että ensinnäkin meinasin myöhästyä Manin kanssa kehästä ja Cecarin piti olla kehässä juurikin silloin kun olen itse toisessa. No, Mirva vei Cecarin ja ihan kivan arvostelun saivat. Minis ei ollut taaskaan tuomarin mieleen, mutta saatiin kuitenkin EH. Tulipahan taas muistuteltua, että kahdelle eri tuomarille kahta eri rotua jos ilmotat, ne on ihan salettiin just päällekäin.

9.6. Meidän tiimi alottaa vepe-treenit Valkealassa. Tai siis Mani treenaa vepeä ja Aya käy sitte lopuks uimakoulun apuluokalla.

6.6. Tuurin näyttelyreissu tänä viikonloppuna. Kehässä sekä Aya että Mani. Mani hävisi taas tyttärelleen saaden sen pannahisen vara-sertin. Mutta jos jollekin on pakko hävitä niin mielellään sitä Miniksen tenavalle häviää :) Onnea taas Alise ja Viivi. Viivi pokkasi hienosti myös VSP-tittelin Bemun ollessa ROP (yllätys, yllätys... ;) ). Bernikehässä Aya sai erin:n mutta ei sitten enää sijoittunut suuressa valioluokassa. Noh, mitäpä me eläkeläiset sieltä enää oltas tarvittukaan.
Kotiinpaluumatka venähti sitten hieman, kun puolessa välin matkaa jolkotteli tiellä vastaan kultainennoutajauros. Ei siinä muu auttanut kun pysäyttää auto ja ottaa koira kiinni. Tiellä kun oli kuitenkin 80 rajoitus ja autot viuhahtelivat ohi melko nopeaan. Koira oli tosi kiltti ja näytti jo hieman äikkäämmältä. Kun koiralla ei ollut pannassa mitään puhelinnumeroa eikä lähistöllä ollut talojakaan, ei siinä auttanut kun selvitellä paikallinen löytöeläinpaikka ja odotella, että koiralle saapuu joku noutaja. Muuten olisin sen voinut itsekin käydä viemässä, mutta raukka ei halunnut tulla lähellekään autoani kun Aya ilmoitti kuuluvasti kantansa ylimääräisiin matkustajiin. Onneksi löytöeläinkodin työntekijä ei ollut kuin puolen tunnin ajomatkan päässä ja koira saatiin löytölään ja toivottavasti sieltä myös takaisin omaan kotiinsa.

16.5. Ruattin reissu, eli Piteån näytelmät. Körösteltiin Kristan, Nemon ja Manin kanssa Piteån näytelmiin. Suurta menestystä ei tullut kummallekaan, mutta ihan kiva reissu.

26.4. Perinteisiin Vaasan näyttelyihin lähdettiin taas Manin, Kristan ja Cecarin kanssa. Manin esiintyminen meni ihan OK. PN4 sijoitus ja meidän edessä juoksi Mani tytär, Viivi, ollen PN3 kera vara-sertin. Mahtavaa Viivi!

18.4. Outokummussa oli sama tuomari kuin Kemppajärvellä paria viikkoa aikaisemmin. Tällä kertaa en kuitenkaan vienyt Mania itse kehään vaan seurasin kehänlaidalta kun Mani ja Sari kirmasivat kehässä. Pikkuisen paremmin meni kuin edellisissä kemuissa, mutta ei vieläkään sitä viimeistä... Tattis Sari taas kun esitit Manin!

28.3. Kemppajärven missikset. Tuomari ei taaskaan kauheesti perustanu Manista (niinku ei oikeen muistakaan nartuista) ja tuloksena EH3. Onneksi oli kiva näyttelypäivä muuten ja kiva oli treffata tuttuja bernikehän laidalla ja ihan rauhassa kattoo berni-kehä ja kirjailla tuloksia.

20.-23.3. Latvian näyttelyreissu. Tehtiin toinen bussireissu Manin kanssa. Tälläkertaa kohteena oli Latvia ja Riika, jossa lauantaina oli voittaja-näyttely ja sunnuntaina 2-ryhmän ryhmänäyttely. Mukana messissä oli tietty myös Krista ja pikku-Cecar. Lauantain voittaja-näyttelyssä ei tullu ku avoimen toinen sija, mutta sunnuntain saatiin se serti mitä lähettiin sieltä hakeen.

10.3. R.I.P Rita rakkain
Laajalle levinneet kasvaimet mahalaukussa ja rintaontelossa veivät Ritan sateenkaarisillalle.

7.-8.3. Bussireissulla Pietarissa Kristan, Nemon, Pirjon ja Eetun kanssa. Menestystä ei tullut kun sattui sama tuomari molemmille päiville ja kun ei lauantaina tykännyt niin miksipä se sunnuntaina muuttuisi. Onneksi oli sentään hyvät kelit ja mukavaa seuraa ;) Et kiitti vaan molemmille akoille ja koirapojille, taas!

Pitäähän se turistien ottaa posekuvia, että voi todistaa käyneensä ;) Eli Mani ja mamma Pietarin näyttelypaikan pihalla

3.3. NF-uutisten lehtitoimikunnan tutustumismatka Painolaa Turkkuseen.

26.-27.2. Söör Simpax viihdyttämässä tyttöjä.

15.2. Tampereen ryhmiksessä Manin kanssa. Näyttelyssä oli myös Manin tenavia jotka taas tapansa mukaan valtasivat pentujen molempien sukupuolten parhaat sijat, Veena oli tällä kertaa ROP-pentu ja lisäksi sijoittui hienosti neljänneksi BIS-pentukehässä.

4.2. Intti! Nyt se on sitte virallista. FCI:ltä tuli kirje jossa sanottiin, että Ayalle on myönnety Kansainvälisen muotovalion arvo. Jee! Se on bileiden paikka ;) Vaikka kyllä sitä lappua on odotettukin. Eiköhän lähipäivinä näy jo koiranetissäkin.

26.1. Manin silmäpeili. Mani kävi tarkistuttamassa silmänsä sen uuden vuoden vahingon takia ja samalla otettiin virallinen silmälausunto. Asiat ei ollu ihan niin hyvin ku mä odotin. Se uuden vuoden haava on arpeutunu niin, että luomen sisäpinnassa on pieni epätasaisuus. Jos tuo pykälä rupeaa vaivaamaan, niin sitten silmää on operoitava. Lääkäri kuitenkin sanoi, että Manin onneksi sillä on hieman löysät luomet ja voi olla, että jos hyvin menee niin epätasaisuus ei koskaan häiritse.Nyt vaan odotellaan miten tilanne etenee. Onneks ei kuitenkaan löytyny mitään kaihia tms. perinnöllisiä sairauksia eli silmät siltä osin terveet.

25.1. Turku kv. Aamulla taas koirat autoon ja kohti näyttelypaikkaa. Mulla vähä on sellanen tunne, että Tomppa ajatti mulla yhden kunniakierroksen Turun keskustassa kun toista kautta olis päässy tosi paljo lyhempää. Noh, ajoissa oltiin kuitenki ja Kirsi oliki tuonu meidän häkin valmiiksi.
Minis esiinty taas ihan eduskeen ja saiki tosi hyvän arvostelun. Oli lopulta kuitenkin vasta toinen avoimessa ja sain vara-sertin. Olis meille kelvannu kyllä serti ilman sitä varaaki ;) Kempeleessä oltiin sitte perillä pikkasen ennen puolta yötä. Oli siinä ihan riittävästi matkaa yksin ajella.

24.1. Taas kontrolliin. A:n ja Minin kanssa köröteltiin taas etelään Aippasen tutkimusten takia. On se vaan jännää seurata ammattilaisten työtä ja aina siinä sivussa ittekkin oppii jotain. Ja kun kerran Helsinkiin asti taas ajeltiin, niin kipasimpa vanhaa koulukaveria moikkaamassa. Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa! Iltasella köröteltiin vielä tyttöjen kanssa Turkuun. Oli vähän koomista ajella kun Tomppa ei tunnistanu uutta Helsinki-Turku-motarin pätkää ja väitti mun ajavan pellolla. Noh, onhan se nelikaistanen motari melko pieni ja huomaamaton ;)
Oli taas luksusta yöpyä hotellissa. Aya oli ihan sippi ku päivällä piti urheilla ihan tosissaan verikokeen ottamista vastaan ja sammu ku saunan lyhty. Mani otti täyden ilon irti hotellielämästä ja nukku mun vieressä toisella sängyllä valkosten lakanoiden päällä. Nöffillä asenne kohillaan :D

11.1. Kajaani kv. Nyt se näyttelykausi sitte on taas pyyhkästy käyntiin. Perinteinen Kajaanin näyttely olis tänään. Ei meille normaalistikkaan oo menestystä Kajaanista tullu, vaan joka vuos sinne on mentävä :) Tuomari jako nöffi-kehässä nauhoja varmaan joka pinosta, niinpä siinä vaiheessa kun kehässä kaivettiin Mani purukalustoa ja naureskeltiin kaverin mahamakkaroille (siis mähän en ollu kehässä vaan Sari esitti Manin, Kiitos siitä!) arvelin, että sininen vai mikä sieltä tulee, et tavaroita kai tässä saa rueta kokoon. Olin kyllä positiivisesti yllättyny ku pinkki nauha saatiin. Eikä se loppujen lopuksi ollu huono päivä ollenkaan ku vara-cacib tuli.
Kyytiläsenä meillä oli pieni borderterrieri tyttönen. Olipas reipas matkaaja ja muutenkin kivan näköinen koiruus. Onnea vaan Kippiksellekkin omistajineen päivän menestyksestä ja nähellään taas jossain kehän laidalla!

9.1. A:n kanssa reissussa. Käytiin Aippasen kanssa heittämässä pikku rundi. Aya osallistuu yhteen tutkimukseen, niin käytiin ekkassa kontrollissa. Vähäks oli reteetä nukkua hotellissa! Neiti on onneksi tosi hyvä matkustaja, niin mikäs tollasen kanssa on reissatessa. Tutkimuksesta lisää ehkä sitten kun saadaan jotain tuloksia.

4.1. Mätsärissä. Kun Mani palailee nyt mammalomaltaan kehiin, piti käydä mätsärissä muistelemassa vähän mitä sitä oikeen kuuluu kehässä tehdä. Pikku-musta oli oikeen elementissään kun kehään pääsi. Saatiin punainen nauha, mutta sitten ihan viimeisenä pudottiin pois ennen sijoitusta. Krista oli mukana Nemon ja Cecarin kanssa molemmat pojat sijoittuivat omissa luokissaan. Hienosti tehty kaverit!
Pösö sai myös uuden vauhtiraidan reissulla. Sellasen ison koneen (hitostaki mä tiedän mikä masiina se oli) kuljettaja oli yrittäny meidän auton ohi kapealla tiellä ja just kohdalla kone oli luiskahtanu reunan päältä ja lyöny kivan jäljen auton kylkeen. Noh, korjauskeenhan tuo menee...

1.1.2009! Happy New Year!
Eka lääkäri visiitti Manille näin uuden vuodne kunniaksi. Neiti tökkäs itteään kai risulla silmäluomeen aamulenkillä ja vertahan siitä tuli. Ei muuta ku soitto päivystävälle ja matkaan. Pösöstä loppu naftaki matkalla (tyhmä minä!) vaan perille päästiin. Saatiin silmävoidetta, mutta pitää kyllä mennä kontrolliin kun kuuri ohi.

20.12. Niskanperällä. Kävästiin Ritan ja Manin kanssa treffaamassa Fannia ja Pimua näiden uudessa kodissa. Kiva oli koirien möyriä lumessa ja juosta pellolla. Mani totes jopa kyläpaikan tarjoilun sopivaksi, kun pihalta löytyi rustoluun jämät. Luu suupielessä saattoi sitten leuhkasti kävellä ympäri pihaa :) Kotiin tullessa oli väsyneitä koiria Pösön perällä. Kiitti Ansku ku saatiin käydä ja otetaan uusiksi joku kerta.

14.12. Messari. Kävästiimpä taas vaihteeksi Ayan kanssa messarissa. Tuloksena oli ERI, mutta ei sitten enää sijoitusta. Aya oli tuomarin mielestä liian raskas ja urosmainen. Matkaa Helsinkiin taitettiin junalla. Olin tosi tyytyväinen Ayaan joka matkasi junalla kuin vanha tekijä. Menomatka taitettiin makuuvaunussa ja tullessa istuskeltiin ihan normaalissa lemmikkivaunussa. Aya nukkui rauhallisesti junassa eikä edes pahemmin kiinnittänyt huomiota muihin matkustajiin.

7.12 Pentunäyttely Helsingissä. Neljä Manin muksua teki näyttelydebyyttinsä ja osallistui pentunäyttelyyn Helsingissä. Ja voi miten hienosti porukka siellä pärjäsikään! Veena oli mahtavasti Best in Show! Helmi oli narttupentujen toinen saaden kp:n ja Wilja oli komeasti kolmas saaden myös kp:n. Hyvä tytöt! Poika-porukkaa Helsingissä edusti Amos. Jätkä oli hienosti VSP-pentu ja sijoittui VSP-pentujen jatkokisassa hienosti RYP2:ksi. Kaikki neljä pentua osallistuivat myös kasvattaja-ryhmään ja kirivät mahtavasti kasvattajakisassa BIS3-paikalle. Kyllä saa Mani olla pennuistaan ylpeä!

Samaan aikaan kun pikkuiset ahkeroivat kehässä, kävi Mani humppaamassa Oulun nöffien pikkujoululenkillä. Oli kiva nähdä taas tuttuja nöffistejä ja koiria. Tunnelma oli mukavan rento ja makkaratkin saatiin paistettua.

Veena (Goldbear´s Eloveena Girl) BIS

Amos (Goldbear´s Easy Come Easy Go) VSP-pentujen RYP2

Amos, Veena, Wilja ja Helmi

30.11. Mätsäri Roissa. Olin tuomaroimassa Rovaniemen käyttökoirien mätsärissä. Tuomaroin laspi ja koira-kisan, pennut, veteraanit ja junior handler-kisan. Kisaajien joukossa oli hienosti käyttäytyvä pieni nöhverö-neito. Loppujen lopuksi Viivi olikin hienosti BIS. Tästä on hyvä jatkaa oikeisiin näyttelyihin ja isojen tyttöjen kehiin.

Viivi (Goldbear´s Extremely Drunk)

1.11., 2.11, 8.11. ja 9.11. NF-toko. Ilmotin alunperin Manin nöffi-yhdistyksen toko-kurssille. Kun neiti huuhaili juoksuhöyryissään meninkin kurssille Ayan kanssa. 4 kertaa kerkesin neidin kanssa käydä (kokonaan kurssi kesti 6 kertaa, joista Mani kävi yhden ja yhteen emme päässeet) ja paljon saatiin uusia vinkkejä millä päästä eron noista meidän ongelmista tietyissä liikkeissä. Katotaan josko sitä josnkus uskaltautuis sinne kokeeseen asti...

27.10. R.I.P. Roope-vaari. Ensimmäinen koiramme, jonka ostimme siskon kanssa puoleksi, jouduttiin tänään lopettamaan hieman yli 16 vuoden iässä. Nyt on vaarin hyvä olla. Ei ole enää jalat kipeät ja tyttöpyllyjä saa haistella niin paljon kun kerkee.

26.10. Seinäjoki kv. Sitten oli vuorossa Sienäjoen intti. Tällä kertaa Aya meni kehään kasvattaja-Kirsin kanssa ja minä sain jännittää niin hurjasti, että hyvä kun muistin hengittää :D Aya voitti valiot, mutta oli taas PN4. No, eihän sekään huonosti tietty oo ;) Hyvin suju Kirsin ja Ayan tiimityö, mutta seuraavaa kertaa varten ku menevät kehään, mä tarvin jotain rauhottavaa.

19.10. Tromssa kv. Körösteltiin Sarin ja Kristan, sekä Bemun ja Nemon kanssa Tromssaan. Mulla oli mukana tietty Aya jolle sitä Norjan sertiä toivottiin, mutta taas sama tulos ku viimeks... neljänneksi jäätiin. Noh, ens vuonna uudestaan. Matka oli mukava vaikkakin rankka. Kiitos matkakumppaneille kivasta seurasta! Kuviakin olis kunhan sais aikaseksi niitä laittaa Ayan galleriaan.

14.10. Manin juoksu. Just kerettiin onneksi käydä leiri ennen ku Mani alotti juoksunsa. Nyt sitte pari viikkoa kuseksitaan lattioille :-/
(toim.huom. Uutuutena tähän juoksuun Mani keksi pissiä sänkyyn... mun sänkyyn!)

12.10. Pentuja katsomassa kennel Berondassa. Leiriltä palatessa käytiin kattomassa Kristan uutta poikaa Raumalla. On ne berni-pennut vaan lutusia, vaikkakin niillä on melko terävät hampaat ;)

10.-12.10. PK-leiri. Mini-Manin kanssa Sennen-yhdistyksen PK-leirillä. Leiristä juttua blogissa.

6.-8.10. Evan omaan kotiin. Kävin Kirsin kanssa viemässä Evanin (Goldbear´s Evan Almighty) puoleen väliin kun pojan uusi perhe tuli Englannista vastaan. ENsin pikkuinen juippi menee Ranskaan siksi aikaa kunhan maahanvientimääräykset saadaan kuntoon ja siitä kaverin matka jatkuu sitten Englantiin.

13.9. Koirahierontakurssi. NF-yhdistys (tai siis Niina ja mä) järkkäsi Oulussa koirahierontakoulutuksen. Luennoimassa ja opettamassa oli Emma, joka on käyny meilläkin tyttöjä hieromassa. Mani oli kurssilla harjottelukoirana ja neidin piti olla se varma, joka nousee portaat... juu, yhtä tassua kerrallaan siirtämällä kampesin tytteröisen sitte ylös. Illalla piti heti kokeilla opittua Ayaan ja näyttihän tuo ainaki nauttivan.

7.9. Nöhvi-lenkki. Pitkästä aikaa Oulussa oli taas nöffi-lenkki. Mentiin riekkumaan Ritan ja Manin kanssa. Voi että tytöillä oli mukavaa ku saivat juosta mettässä niin, että sammalet vaan pöllys ja oli kivoja kavereita jotka lähti humputteluun mukaan.

23.8. Valkeakosken erkkaria vastaava. Heitettiin Kristan kanssa pikku kiekka Valkeakoskelle hakemaan Ayalle pinkki nauha. Eli kyseessä oli bernien erkkaria vastaava näyttely ja pitihän sinne ihan kannatuksen (ja pisteiden) takia mennä. Eri tuli, mutta ei enää sitte sijotusta. Onneks ei kuitenkaan ihan hassusti menny sukulaisilla ku Hely sai sertin ja Essi vara-sertin. Onnea! Ayan Eetu-veli räjäytti sitte potin ollen ROP ja RYP2! Mahtavaa Eetu! Hienosti parhaan sennenkoiran kiertopalkintoalbumiin tulee sisarukset peräkkäisille sivuille. Ens vuonna Rosa sitte, eiks jee ;)
Meitä oli neljä kultakarhua Valkeakoskella niin satiin kasviski kasaan. Ja hieno ryhmä oliki, vaikka joku ;) vinoiliki, että meillä oli kaks urosta ja kaks narttua ryhmässä... Ei mun mielestä kyllä Essi eikä Hely näytä yhtään urokselta... en ymmärrä ;) Hienosti kuitenki saatiin 2 sija ja kp, ei sille voittaneelle ryhmälle ollu kenestäkään vastusta (ja niillä oli ryhmässä vaan niitä uroksia... oikeesti ;) )

G:t Valkeakoskella: Qualitystreet "Hely", Qismet "Essi", Papaya "Aya" ja Patriot "Eetu"

10.8. Tornion kv. Mietin, että vienkö Ayaa ollenkaan Tornioon, mutta onneksi lähdettiin. A oli pn2, vaikka olin alkuun ihan vakuuttunut, että eh tai huonompaa tulee ku tuomari jako valioille eh:ta ihan reilulla kädellä.

9.8. Nöffi-erkkarissa. Mä olin päivän toimistotätinä nöffi-erkkarissa. Olin tällä kertaa ilman koiraa, kun Mani ei oo vielä ihan näyttelykunnossa pentujen jälkeen ;) Vähän joudutaan odottelemaan tuota karvan kasvua vielä...

5.8. Mania hakemassa. Ajeltiin Kristan kanssa Nurmoon hakemaan Minis kotiin ja lätväämään pentuja. Kuvia reissulta lisätty pentujen galleriaan.

1.-2.8. Vilna, Liettua. Balttiaan autoilemaan taas vaihteeksi. Ajeltiin Pirjon ja Eetun kanssa kierros Liettuassa. Kilometrejä tuli niin paljo, että ei laskea uskalla, mutta reissu meni ihan mukavasti. Aya oli ekkana päivänä ROPpi, eli saatiin se mitä lähdettin hakemaan. Toisena päivänä saatiin vara-cacib (eli käytännössä narttujen toinen, mutta kun näillä ei pn-luokkaa sijoiteta vaan ainoastaan jaetaan cacib ja vara-cacib). Matkakertomusta ja vähän kuvia meidän blogissa.

26.7. Liikkuroimassa. Ekkaa kertaa olin liikkuroimassa täysmittasta virallista koetta (oli samalla piirimestaruuskoe ja kerhonmestaruuskoe, että ei ihan pienistä alotettukkaan sitte). Noista alemmista luokistahan on tullu kokemusta epävirallisissa, mutta VOI ja EVL:n koirakoita ei oo niissä pahemmin ollu. Omasta mielestä meni ihan jees, eikä jännittänykkään ihan niin paljo ku olis kuvitellu. Pari pientä mittamokaa oli alustavissa lapuissa, mutta ne korjattiin ennen suoritusten alkua. Muistiinkirjoitettavaa seuraavaa (?) kertaa verten: paremmat kengät! Nyt on kantapäät ja polvet ihan muussia ku kokopäivän oli jalkojen päällä.

19.7. Ylivieskan intti. Taas mahtava koiranäyttelypäivä. Ei tarvinnu kauaa metsästää Ayalle sitä viimestä cacibia. Toisesta mahdollisesta näyttelystä se sit tuli, eli nyt ei muuta kun odotellaan FCI:n vahvistusta... Hienoa Aya tyttönen! Nyt on tän vuoden tavoitekkin saavutettu. Uusia tietty mietitään jo ;)

12. ja 13.7. Suojuoksua... Eiku siis kaks näyttelyä Oulussa Äimärautiolla. Sattu näyttelyt vähä märkään aikaan, eli vettä sato ja kehän pohjat oli ihan mutavelliä. Lauantaina Aya ei ollu oikeen tuomarin mieleen ja saatiin toisen kerran valio-luokasta eh. Nemo (jonka luona oltiin alkuviikosta koiravahtina) nappas lauantain kehästä vara-sertin. Sunnuntaina meni sitte vähä paremmin ja onneks berni-kehät kerkes loppua just ennen kaatosateen alkamista.

7.-8.7. Romeon ja Nemon luona kyläilemässä. Ihan vielä ei päästykkään kotiin asti, vaan Romeo ja Nemo tartti lapsenvahtia kun poikien omistajat lähtivät lomareissulle. Harmi vaan, kun olin lupautunut liikkuriksi RKK:n epävirallisiin, niin ei voitu olla kauempaa kun yksi yö. Aya löysi Romeon kanssa yhteisen sävelen ja parivaljakko ottikin melkoisia spurtteja pitkin pihaa ja vaanivat toisiaan Kristan "kukkapenkissä".

Aya ja uusi ystävä, Romeo

5.7. Reissattiin Ayan ja Ritan kanssa kattomaan Manin pentuja. Piti alun perin käydä vaan päivän reissu, mutta eihän sieltä päässy irti ennen ku oli jo myöhä ja jäätiin yöksi Nurmoon. Kyllä oli maalaistolloilla katteltavaa ku paikalla oli paljo isoja mustia koiria, mutta kyllä sieltä löyty se yks tuttu turpakin. Manillakin tuli punttiin vauhtia ku hoksasi, että kaverit tullu häntä kattoon. Ei kuitenkaan uskallettu päästää kaveruksia tapaamaan samalla puolen aitaa, vaan joutuivat vaihtaan kuulumiset verkon läpi.

30.6.-4.7. Mörön syöttinä Jäälissä. Oltiin Ayan kanssa hengailemassa Jäälissä Jumpperin, Jaggen ja Occon luona sen aikaa kun poikien omistajat olivat lomareissulla. Oli siinä Ayalla ihmettelemistä kun aidan takana oli kolme salskeaa nuorta urosta. Mielenkiinnolla niiden touhuja pitikin sitte seurailla ja ruohonkorsiin kuseksia ;)

30.6. Verta pankkiin. OSB järjesti bernisteille joukkonäytteenoton Hannes Lohen geenitutkimusta varten. Mä pakkasin siis iltapäivästä autoon berni-kolonan (omat ja lainatut, eli Ayan, Ritan, Jumpperin, Jaggen ja Occon) ja suuntasin kohti Haurukylää. Mahtavasti oli mukana porukkaa. Tais loppujen lopuksi Lohelle lähtä yli kahdenkymmenen bernin verinäyte, sekä vielä päälle parin muunrotuisen vuffen veret. Jospa noistakin näytteistä olis joskus tulevaisuudessa jotain hyötyä ja saatas tätä ihanaa rotuamme vietyä terveempään suuntaan.

26.6. Pentusii. Nyt ne sitte on täällä! Eli meidän Mini-Manista tuli tieniäiti. Mani ja Chadin pennut syntyivät tänään. Tuloksena 5 kaunista tyttöä ja 3 potraa poikaa. Näiden mustien mönkijöiden kuulumisia päivitellään kunhan kaverit tutustuvat hieman elämään.

22.6. Roi kv. Kotinäyttely sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt oli näyttelypaikka kohtuullisen ajomatkan päässä. Meni autolla ehkä 5min. Ja muutenki oli kiva päivä kun paikalla oli paljo tuttuja. Krista ja Teke olivat Nemon kanssa, Mirvalla oli mukana Sonja-moppi ja Tuula ja Jari olivat perheineen Essiä käyttämmässä näytelmissä, sekä monet muut tutut. Siinä aika kului kivasti rupetellessa. Vaan kannatti taas aamulla herätä ja lähtä vesisateeseen seisoksiin :D Aya oli ROP, vaikka en jaksanu uskoa meidän menestymismahdollisuuksiin ku uroksissa oli paljo kovia nimiä niin Suomesta ku Ruotsistaki. Mut pikku-Aya teki sen taas. Mahtavaa! Harmillisesti ei ehditty jäädä isoon kehään, ku Minis oli vähä suunnitellu alottavansa synnyttään. Kuitenki sitte ku kerkesin Nurmoon asti (matkaa vaatimattomasti vajaa 600km) niin neiti päätti, että "nää, ei tänään. syssymmällä". Täällä sitä nyt sitte oleillaan ja odotellaan josko pikku-nöffi viittis rueta pukkaan niitä pentuja maailmaan...

14.6. Ryhmis Suomussalmella. Ayan näytelmät meni ihan putkeet taas kerran. Tuomari ei liiemmin eri:ä jaellut, joten saa kyllä olla tyytyväinen menestykseen. Muutenkin oli kiva päivä näyttelyssä. Aurinko paisto ja kaikki kaverit oli taas pitkästä aikaa kehän laidalla koossa (eikä nahkakaan pahemmin kärähtäny). Onnea myös TA:n poppoolle itsekullekkin hienosta menestyksestä!

12.6. Mamman kulta. pieni Aya, täyttää 4v. Kuinka se aika rientääkään...

11.-12.6 Mejä:ä. Berneille tarjottiin mahdollisuus osallitua mejä-kurssille. Ensin käytiin keskiviikko-iltana kuuntelemassa teoriaa ja kokeilemassa vähän veri-sienen vetoa, eli vedettiin muutama veri-jälki seuraavaa iltaa varten. Torstaina sitte otettiin koirat mukaan ja Rita oli tänään meillä treeni-vuorossa. Neiti ajo alku-jäljen ihan OK (piti pysähtyä tietty kakka-hommiin matkalla). Eka makuu meni vähä ohi ja tuli hukka, mutta löyty jälki pienellä avulla. Toinen pätkä meni mainiosti ja jopa makuutaki jaksettiin ihmetellä tovi. Sitte se lähtiki meneen metikköön. Rita päätti, että tää oli tässä, ei enää jaksa :) Piti melkeen taluttaa kaveri viimeselle makuulle. Kurssi oli tosi informatiivinen ja mukava. Eiköhän me kokeilla mejää jatkossakin.

9.6. Jälellä. Nyt päästiin pitkästä aikaa OSB:n jälki-treeneihin. Aya oli treeni-vuorossa. Ei olla ajettu jälkee piiiiiitkään aikaan, mutta yllättävän hyvin se sieltä löyty. Nyt pitää vaan saada varmuutta noihin keppien ilmasuun.

7.6. Erkkari. Pitkä matka kauas, eli oltiin Joutsenon erkkarissa. Hieno päivä. Aurinko paisto ja paikalla oli paljo kivoja ihmisiä. Olipa tosi mukavaa nähdä Ayan Roosa-siskoa porukoineen pitkästä aikaa. Koko G-tiimin akka-porukka oli paikalla, vaikka Roosa ei kehään asti mennytkään. Aya sai sileän erin, eikä enää sijoittunut valio-luokassa (19 narttua), mutta arvostelu oli ihan normaalia Ayaa.

6.6. Etelään ja itään. Lähdettiin Kristan ja Jimin kanssa ajeleen kohti Joutsenoa, mutta ensin kierros Nurmon kautta. Ayan laitettiin näyttely-kuosiin ja jatkettiin sitte siitä kohti itä-rajaa. Perillä Joutsenossa oltiin joskus puolen yön jälkeen.

26.5. Ultrassa. Tänään käytiin Manin kanssa ultrassa tsekkaamassa, että tuottiko meidän taannoinen Turun reissu tulosta. Ja kantavana on! Eli kesäkuun lopulla pitäs Manin saada pentuja komean amerikkalaisen uroksen, Pouch Cove Too Close To Call, kanssa.

25.5. Lapinlahella. Tänään aamulla taas pakattiin Ayan kanssa kimpsut ja kampsut ja suunnattiin Pösön nokka kohti Lapinlahden ryhmistä. Ilma suosi ja omistajan naama on punanen ku ravulla... taas ;) Bernejä ei ollu ilmotettu ku 20 kpl ja ennen berni-kehän alkua ehdin katsoa englanninbuldogit. Koko rodussa ei valittu Rop:ia tai Vsp:tä kun ei ollut eriin saaneita koiria. Vähän rupes pelottaan jo omastakin puolesta, että kuinkas tässä äijän käy. Aya esiinty taas tosi mallikkaasti ja juoksikin hyvällä ravilla. Lopputulokseen saa olla tyytyväinen. Mitään siellä ei ilmaiseksi jaettu. Ayan näyttelytuloksista voi käydä lukemassa arvostelun.

24.5. Oulaisiin. Ei muuta ku aamulla ylös, ulos ja Hyntsikan rattiin. Eli se oli Oulaisten ryhmiksen vuoro tänään. Lähdettiin pakettiautolla, kun piti olla kyytiläisiä useampi. Loppujen lopuksi ajeltiin kuitenki Kristan kanssa kahden käyttämään Ayaa. Meillä oli sellanen arsenaali tavaraa, että olis voinu kuvitella, että olis useampiki koira, mutta pitäähän se olla tavarat tyttöä myöden ;) Ku saavuttiin paikalle niin oli leo-kehä just alkamassa ja hilpasin taas kehässä kaverini Roope-leon kanssa. Valitettavasti tulos jäi laihan laiseksi, kun tuomari bongasi pari puuttuvaa hammasta. Muuten keskenkasvunen jäppinen sai ihan kivan arvostelun. Aya saiki sitte oottaa vuoroaan ihan tovin aikaa, mutta se kyllä kannatti. Tuloksena hienosti ROP! Tällä kertaa ei tullut enää jatkosijoituksia, vaikka ryhmässäkin tuomari poimi meidät parhaan viiden joukkoon. Vaan eipä sitä makiaa mahan täydeltä. Saa kyllä olla Ayasta ylpee jo ihan muutenki :D

VSP Riccarron Occo Puco ja ROP Goldbear´s Papaya. Tuomarina Marjo Järventölä.

22.5. Silimät peiliin. Sennen-yhditys järjesti jäsenilleen mahdollisuuden saada koirensa silmät peilattua eläinlääkäriasena Akuutissa. Tottahan meidän tytöt sinne ilmotetaan ku kerran joku viittii sellasen järjestää. Rita ja Aya siis kävivät näyttämässä silmiään lekurissa ja terveet silmät oli molemmilla.

15.5. Penneleitä. Ajelin tänään tuonne kennel BearEccenseen lällyttään pieniä valkomustia nöhveröitä. Uijuijui, ku kaverit oli lutusia! Onneks kaikki tytöt oli jo varattu, niin ei tullu heräteostos-vaaraa ;) Vaikka mulle nöffi on aina musta, niin täytyy kyllä myöntää, että enemmän on ilmettä tollasella valkomustalla pennulla ku kokonaan mustalla rotu-toverilla. Pari viikkoa pitää vielä jännätä, ennen ku näkee kuin meidän on käyny...

11.5. Mätsäri. Tänään oli nöffien erkkaritoimikunnan järkkäämä mätsäri, jossa Krista ja Mani kävivät esiintymässä. Mä olin itse kehässä sihteröimässä, joten itte en voinu koiraa esittää. Hienosti meni Kristallaki, vaikka ei ollukkaan ennen nöhveröä esittäny. Kehässä pyörähti myös Nemo-berni. Hienosti meni debyytti Nemo-mussukalla, ehkä joskus virallisiinkin... ;)

3.5. Posion ryhmis. Ajettiin Ayan kanssa Posiolle ryhmikseen, ku sehän on vähän niinku meidän lähi näyttely (matkaa vain 130km). Kannatti ajaa! Aurinko paisto ja ilma oli mahtava. Aya esiinty tosi mallikkaasti ja olikin ROP. Aattelin, että käydään isossa kehässä vaan pyörähtämässä, että ei kai tuota siellä huomata, mutta iloinen yllätys oli, kun tuomari poimi meidät neljän parhaan joukkoon ja lopulta neiti olikin RYP3. Kyllä saa taas pikku-Ayasta olla ylypee!!

27.4. Turussa. Toiset lähti näyttelyyn Lahteen, mutta me kurvattiin Turkkusseen. Lisää inffoa ehkäpä myöhemmin...

26.4. Vaasa KV. Taas näytelmissä. Tällä kertaa köröteltiin Vaasaan. Molemmilla tuomareilla oli erinomainen-päivä, eli jakoivat paljon eri:ä. Molemmat tytöt kuitenkin myös sijoittuivat luokissaan, eli ei mennyt hullummin. Esitettiin myös Goldbear´s-kasvattajaryhmä. Ryhmään kuuluivat Mani, Mosse, Audi ja Bemu. Tuloksena oli ROP-kasvattaja, eli hienosti meni, vaikka porukka oli vielä nuorta ja hulvatonta sekä Mani juoksussa poikien keskellä ;) Ei jääty enää isoon kehään, kun olis pitäny niin monta tuntia vielä vartoo, vaan me lähettiin körötteleen kohti Karvalaa.

20.4. Kuusamossa. Kuusamon ryhmikseen suunnattiin sitte taas koko lauman voimin. R-neitiki lähti henkiseksi tueksi. Ekaksi aamusta pääsin kehään Söör Tukan kanssa, eli kävin esittämässä kaverini leonbergin, Roopen. Roopen ensimmäinen kerta virallisessa luokassa meni vallan mainiosti. Tuloksena EH1 :) Sitte oli Miniksen vuoro. Pieni nöffi lyötiin ekaa kertaa isojen tyttöjen sekaan ja sehän tietty näkyy. Tuomarikin sanoi, että Mani tarvitsee aikaa. No, nythän meillä on tää pikkunen tauko suunnitteilla, niin eiköhän se siitä ;) Viimesenä tälle päivää oli kehässä sitte neiti A, pieni, iloinen Aya-eläin. Ja hienosti menikin neitillä. Tuloksena ROP! Ja vielä suurempi ilon aihe oli, kun isossa kehässäkin neiti pääsi loistamaan ja oli RYP4. Voi Aya-kulta! Kyllä mammas on susta ylypee!
Kiva näyttelypäivä kaiken kaikkiaan. Nähtiin paljon tuttuja ja ilmatkin suosi. Nyt on koiran sippi ja emäntääkin pikkasen ramasee.

17.4. Verta pakkiin. Mani kävi verikokeissa. Enemmän tietoo tästä jutusta ehkä mahdollisesti jonkin ajan kuluttua.... ehkä ;)

14.4. Kaapon mamman tykönä kampaajalla. Siitä on jo vähä aikaa ku Mani on laitettu viimeks näyttelykuosiin. Kuusamon näyttelyä varten käytiin sitte trimmauttamassa Annareetalla ne muutamat haivenet jotka tylleröllä oli vielä jäljellä.

11.-13.4. Venäjällä. Hilipastiinpa Ayan kanssa pikku reissu tuolla naapurimaan puolella. Mentiin bussilla Pietarin KV-näyttelyyn. Matka oli mukava ja näyttelyssä tuli menestystäkin. Kehän kulusta olinki sitte ihan pihalla. Ayan kanssa vaan seistiin kehässä ja joka kerta ku mä olin jo valmis lähteen pois, tuomari viittoo, että pysykää vaan siellä. No, ihan hyvin meni se reissu: Aya oli sukupuolensa paras ja sai sertin ja cacibin, eli sen mitä sieltä lähdettiin hakeen ;)

2.4. Bernien toko-treenit. Oltiin käymässä Oulussa ja OSB:llä sattu oleen sopivasti toko-treenit, niin tottahan niihin piti mennä yleisöä hauskuttaan ;) Tällä kertaa oli Ayan vuoro. Ensin tahto tytöllä olla niin paljo virtaa, ettei meinannu nahoissa pysyä, mutta loppua kohti rauhottu. Hyvin totteli koko treenin ajan. Harjoteltiin Kiva KoiraKansalainen-testin juttuja. Voishan sitä ajatella Ayan joskus siihenkin testiin ehkä vievänsä... joskus... ehkä... kattellaan...

30.3. Manin tokot. Tänään Mani osallistuin ensimmäistä kertaa toko-kisoihin. Ihan ei toivotulla tavalla tullu menestystä, mutta tästä on hyvä jatkaa. Enemmän kommenttia tuosta testistä löydät meidän blogista ja tulokset myös Mani harrastus-sivuilla.

27.3. Bernilenkki. Tänään oli iltapäivälle Roin berni-lenkki. Lenkille mukaan tällä kertaa pääsi Rita, joka revittelikin jäällä sitten ihan koko rahan edestä. Lenkillä tavattiin myös Ritan siskontyttö, Viivi.

23.3. Lappeenrannassa. Tänään oli sitten Lappeenrannan näyttelyn vuoro ja sinne taas suunnattiin Ayan kanssa. Ajettiin ensin Juukaan ja siinä noustiin Herra A:n ja Herra B:n kyytiin. Kehät oli harjoitteluhallissa, eli näyttelypaikalla oli tosi kylmä. Aya oli bernien valioluokan viimeinen, eli melkeen koko päivä meni odotellessa. Tuloksena oli hieno Pn2, vaikka minä taas pitkästä aikaa vein tytön kehään. Jäi tuohon tietty vähän parantamisen varaa vielä seuraaviin kertoihin. Matka-kaveri Bemu-nöffi oli ROP, joten jäätiin sitten katsomaan myös ryhmä-kehät. Takasin Kempeleessä oltiin sitte maanantaina 01.00, eli 27h sen jälkeen kun perjantai-iltana sieltä startattiin. Kiitti Sari mukavasta matkaseurasta! Olis kyllä ollu ihan liian pitkä matka ajella yksin.

16.3. Tampesterin intti ja Tähkän Lauri. Tänään oli Tampereen KV-näyttely jonne suunnattiin taas Kristan kanssa. Multa oli ilmotettu Mani ja Aya, mutta Manilla on niin vähä turkkia, että sen viittii viedä uloski vaan pimeällä ja takki päällä, niin mukana oli siis vaan Aya. Kristalla oli mukana Hugo-berni. Matkaan piti lähtä jo aamuvarhain. Suurta menestystä ei näyttelystä kummallekkaan tullu, mutta ihan kivasti Aya sai erin. Neidillä meni vaan kehäkäytös ihan tohottamiseksi, joten sovittiin, että seuraavalla kerralla vien neidin itte ja kattotaan olisko rauhallisempi.

Näyttelyn jälkeen pakattiin kamat vauhdilla kassaan ja suunnattiin Pösön renkaan vinkuen kohti Oulua. Illalla oli nimittäin ohjelmassa vielä Lauri Tähkän ja Elonkerjuun keikka. Mahtava keikka, mutta ei jaksanu ihan niin paljo heilua ku olis tahtonu, ku pikkusen jo väsytti. Siinä meni reilu vuorokausi samoilla silmillä ja kun edellisenäki yönä oli saanu nukuttua peräti 1,5h niin nyt on silmäpussit sitä luokkaa, että hoh hoijaa...

8.3. Miun pieni musta tykinkuula, Minis, Mini-Mani, elikkäs tuo Mani-tytönen, Goldbear's Youmustbejoking, täyttää tänään 2v!

7.3. Himmailemassa, treeneissä ja uudessa osoitteessa. Tänään oli aivan mahtava keli. Nappa viis astetta pakkasta, tuule ei juuri nimeksikään ja aurinko paistaa. Ei muuta ku koiran kärryyn ja Kammille lenkkeileen. Tytöilläki oli kivaa pyyhältää puuterilumessa pitkin metsää. harmi vaan ku en muistanu ottaa kameraa mukaan. Tänään oli Manilla illalla BH-treeni, sillä sunnutaina hallilla on viikonloppuna agi-kurssi, niin piti pitää meidän tottis jo nyt perjantaina. Lisää treenistä löytyy blogista. Ja viimeisimpänä tänään avautui meidän uusi osoite, eli sivut saavat helpomman osoitteen pepperitas.com

6.3. Näyttelykoirakisan tulokset. Tänään huomasin, että RKK:n sivuille oli päivitetty vuoden näyttelykoira-kisan lopulliset tulokset. Aya tuli kisassa toiseksi! Noh, ens vuonna uudella innolla. Oikeasti tää oli melko yllätys, sillä pisteisiin laskettiin 15 näyttelyä ja Ayalla oli vain 11 sellaista näyttelyä joista pisteitä sai. En ihan odottanut tytön pääsevän näinkään korkealle. Myös Mani löytyi kyseiseltä listalta sijalta 8. Eli ei hullummin pienenkään osalta.

4.3. Äiti kylässä. Tyttöjen ehkäpä suosikki ihminen, minun äitini, tuli kylään. Neidit tietää, että äidillä on aina kassissa mukana jotakin herkkuja tuliaisiksi joka kuonolle. Aya kävi vierasta vastassa asemalla. Hienosti osasi istua ja odotella tuttua kasvoa ilmestyväksi ihmisjoukosta.

2.3. Mätsäri. Käytiin Ritan kanssa mätsärissä täällä Rovaniemellä. Tuloksena hienosti punainen nauha, vaikka ei sitten enää sijoituttu. Go Ripe!

27.2. Alkeiskurssia vetämässä. Taas pitkästä (?) aikaa lupauduin vetämään toko-kursseja. Nyt olen RKK:lla apuohjaajana, eli jos joku virallisista ohjaajista ei pääse paikalle niin mä tuuraan. Oli ihan kiva kurssi ja oppivaiset kurssilaiset, mutta ihan liian kylmä yhtäkkiä hipparoida ulkona kun eihän täällä ole koko talvena ollut kunnon pakkasia. Toisaalta tää on kuitenkin Rovaniemi-city ja nyt on talvi niin ei kai se auta ku vetää jalkaan ylimääräset kalsarit ja pistää kenkiin villasukat. Kyllä se kesää kohti taas lämpenee.

24.2. Lenkillä Ruusan kanssa. Käytiin kävelyllä Ruusa-nöffin kulmilla. Hienosti Mani ja Ruusa tuli juttuun keskenään. Pellollaa piti Ruusan kerran antaa Manille kunnon lumipesu ja tehdä selväks kuka täällä on oikeesti se isompi ja vanhempi. Suuren Draama Queen-Ruusan piti tulomatkalla heittäytyä teatraalisesti keskelle tietä kyljelleen. "Ei pysty eteneen enää ollenkaan! Lumipaakkuja tassuissa!"

23.2. Ylihärmäsä. Tänään oli Ylihärmän ryhmis. Oltiin paikalla vähän kahdeksan jälkeen ja jo näin aikaisin oli häkkipaikan löytäminen kortilla. Onneksi saatiin oma nurkka vallattua ja koko porukka sai häkkinsä samaan paikkaan. Kehässä meni tytöillä ihan hienosti, vaikka mitään suurta menestystä ei tullutkaan. Minä esitin Manin, josta tuomari sanoi, että on vielä nuori ja tarvitsee aikaa kehittyä. Ei kysynyt ikää, enkä minä kertonut, että taisi neiti olla nuorten luokan vanhimmasta päästä ;) Ayalla meni kehät sitte ihan tohotuksesksi kun näki meidät viereisessä kehässä.
Näyttelyn jälkeen mentiin syömään ja Aya pistettiin Kirsin autoon, että niiden ei tarvinnut Manin kanssa odotella molempien mun autossa ku olin liikenteessä Sitruunalla, jossa on vain yksi koirahäkki. Syömästä lähtiessä me lähdetiin Kristan kanssa vielä käymään veskissä, kun pitkä ajomatka edessä ja Kirsi lähti kohti autoaan ja aiko kanssa suunnistaa kotiin. Ihmeteltiin Kristan kanssa, että miks Kirsin auto seisoo vieläki Sitruunan vieressä, et miks ei oo jo lähteny kotiinsa. No, puolessa välissä parkkipaikkaa sitte sytytti! Se Aya oli vielä siellä Viton kyydissä! Neiti oli ollu ihan hiljaa vieraassa autossa ja oli melkeen jo saanu kyydin etelään, vahingossa ;) Jos me oltais lähdetty ensin niin olis Kirsi saanu perään soitella, että jäiköhän teiltä joku. Ei oltas nimittäin hoksattu Ayan puuttumista kun näyttelyhäkit esti suoran näkymän etupenkiltä koirien osastolle. Onneks Aya kuitenki pääs omaan autoon ja omaan kotiin.

21.2. OSB:n tokossa. Käytiin Mani kanssa pitkästä aikaa treenaileen berni-tokossa. Treeneistä lisää juttua tuolla blogissa. Pösöstä hajos joku osa ku ajettiin Rovaniemeltä Oulua kohti. Toivottavasti ei mitään suurta.
Jälkihuomautus: Laturi oli hajonnu ja Pösö joutu taas pariks päivää pajalle.

10.2. Vetopäivä. Tänään oli OSB:n vetopäivä jolle osallistuttiin Ayan ja Manin kanssa. Molemmat testasivat länkivaljaita ja kärryä. Suorilla meni hyvin, mutta kun piti tehdä uukkari niin meni vähä häneksi. Ayalla homma meni helpommin, mutta Mani ajoi kärryt penkkaan ku piti väistellä takaa päälle hyökkäävää aisaa. Taas kun päästiin suoralle tielle niin lähti nöhvilläki kone käyntin ja taapersi kun vanha tekijä. Toivottavasti saadaan kuviakin tuolta reissulta jossakin vaiheessa.

6.2. Aurinkoo. Tänään oli ihan OK keli, joten päätin viedä tytöt riekkumaan. Muutama kuvakin tuli otettua ja pistin niitä tonne tiimigalleriaan.

2.2. Äiskä ja Iskä. Mun vanhemmat tuli käymään. Mä puunasin ja puleerasin tätä kämppää ku hullu koko edellisen päivän. Normaali viikkosiivous ei ole noin hektistä, eli tytöt arvas heti, että on vieraita tulossa. Lauantaina sitte koko remmi istuki oven takana odottamassa, että kuka sieltä tulee tällä kertaa. Riemulla ei tuntunu olevan rajoja kun tutut tyypit viimein saapu. Riekkubileet!

28.1. Simpan kaa bilettään. Kävästiin Kempeleessä kyläileen ja tulomatkalla pysähdyttiin Haukiputaalla lenkkeileen Simpaxin kaa. Tytöillä oli kivaa ja lumi vaan pöllys. Simppa rakastu Ritaan :) Toisaalta isoveli-Rollehan tykkäs kanssa Ritasta, et kai se on Simppa sieltä ottanu oppia.

25.1. Enkunkieliset sivut on avattu. Jos löydätte kirjotusvirheitä niin vinkatkaa vaikka tonne viekkuun.

20.1. PeeHoo. Mani aloitti BH-kurssin. Kurssin tavoitteena on suorittaa BH-koe vuoden 2008 aikana. Saas nähä kuin meidän käy...

14.1. Ansaaaa... Käytiin tänään kattomassa pientä Ansaa, joka on tullut Armin ja Simpan laumaan. Voi hitsi, että pieni jotvaijeli voi olla lutunen :D Mani ja Aya kävi lisäks Simpan kaa hömpällä. Mani ja Simpax löys jonku kalanperkkeet ja veteli ne parempiin suihin. Vielä ei ainakaan oo näkyny mitään jälkimaininkeja tuosta hotkimis-sessiosta.

12.1. Palakintoja. Tänään oli OSB:n vuosikokous jossa palkittiin vuoden aikana valion-arvon saaneet oululaiset koirat (siis mein Aya ;) ) sekä vuoden näyttelykoirakisan voittaja (siis mein Aya). Kiitos OSB:lle hienoista palkinnnoista, pokaali oli hieno ja taulu aivan mahtava. Taulun kuva on nähtävillä Nikunet Oy:n sivuilla

6.1. Kajjaani. Tänään aloitettiin näyttely-vuosi 2008. Oli perinteinen Kajaanin Tamminäyttely. Ihan kivasti meni molemmilla tytöillä kehissä, vaikka suurta menestystä ei tullutkaan. Tosin tästä on hyvä jatkaa ylöspäin molempien ;) Mani kävi kehissä Sarin kanssa ja Ayaa luotsasivat sekä Krista, että Kirsi. Kiitos teille kaikille taas kerran! Tuloksia päivitelty sivuille.

2.-3.1. Leville. Ajeltiin Leville moikkaan Ayan velipoikaa, Eetua. Koirat tuli hyvin juttuun keskenään, vaikka aikaisempi tapaaminen vuosi sitten ei mennyt ihan yhtä putkeen. Nyt koko komppania kävi yhteisillä riekkuma-lenkeillä ja kirmasivat pitkin Levin metsiä. Illalla mökissä koko porukka hillui samassa huoneessa sulassa sovussa. Meillä oli oikein kiva pohjosen reissu ja takaisin tuli tiimi väsyneitä koiri ja yks väsynyt omistaja. Iso kiitos Pipsalle, J-P:lle ja tietty ihanalle ja komealle Eetulle!

30.12. Simpax on cool! Aya on löytäny uuden leikkikaverin itselleen. Ystäväni juniori berniuros, Simppa, oli tänään kanssamme (siis messissä oli mä, Aya ja Mani sekä Maija ja Simppa) lenkillä ja niillä suttas Ayan kanssa hienosti yhteen. Tosin ku katto sitä hyppy-pyppy-koikka-loikka-meinikiä niin mitäs muuta olis voinukkaan luulla ku molemmat hyppeli just samalla lailla kaikki raajat eri suuntaan ja keskivartalo mutkalla. Kyllä oli lenkin jälkeen väsyneitä ja märkiä koiria, vaan sehän oli tarkotuskin.

24.12. Joulupukki, joulupukki, eipä meillä käyny, joulupukki. Eli Hyvät Joulut ja sitä rataa! Kempeleessä kävi joulupukki sillä aikaa kun me oltiin koirien kanssa lenkillä (siis meillä ei käyny pukkia ollenkaan ku ei ollu niitä lapsia juhlaporukassa). Onnels oli jättäny meidänki paketit Kempeleeseen, eikä vieny Rovaniemelle. Saatiin se paljon toivottu TomTom. Nyt Team Pepperitaskin löytää näyttelypaikalle ja ennen kaikkea niistä kotiin :) Tytötkin oli ollu suht kilttejä ja pukki toi paaaljon purulita ja muita herkkuja.

21.12. Kempeleeseen. Team Pepperitas suunnisti joulun viettoon Kempeleeseen, sivistyksen pariin ;)

16.12. Ruottin maalla. Heitettiin taas pikku kiekka tuolla Ruotsin puolella. Kiva reissu ja seurassakaan ei ollu moittimista ;) Ittekin kun rupee jo pääsemään tähän koirien kanssa matkustamisen rutiiniin niin aina vaan on kerta kerralta simppelimpää mennä paikasta toiseen. Tukholman näyttelyssä ei suurta mainetta ja kunniaa tullu, mutta molemmat pärjäsivät omissa luokissaan kivasti. Täytyy myöntää, että ei me huonoille hävitty, et ihan ok keikka. Ja shoppailu mahdollisuudet oli paaaaljo paremmat ku Messarissa. Pitihän siellä jokunen kruunu pistää haisemaan. Ihan muutama vaan :D

Jotta matkan saldo ei jäisi ihan onnettomaksi niin päätin tähän koota muutamia tosiasioita ja opetuksia joita tuon matkan aikana tuli ilmi:
1) Vito on tila-auto! Saatiin mahdutettua yhteen pikkaseen Mersun Vitoon 4 koiraan (2 berniä, joista toinen Aya, ja 2 nöffiä), kolme akkaa ja niiden tavarat, 4 häkkiä ja meidän ostokset. Ei jääny kuulkaas paljoo hukkatilaa. Tietty auttaa kun mukana on yks "rahtari" niin on toi pakkaaminen hallussa.
2) Sea Windillä voi matkustaa ilman, että syö iltapalaksi oxfilee bearnais-kastikkeella ja silti selvitä aamupalalle asti hengissä.
3) Mani ei oo se penaalin terävin kynä. Tää nyt ei sinänsä ollu uutta, mutta kävi hyvin selväksi tuon reissun aikana. Neiti on vielä kaiken lisäksi ujo-kakka, lande ja tuhannen haaveilija. Välillä meinas hermot mennä ku ootteli, että neiti sais nyt katteltua sen ittelleen sopivan paikan, että vois pissata. Huoh!
4) Avonaista käsilaukkua ei kannata laittaa lavuaariin jos lavuaarissa on automaatti hana. Juu, eräs meistä testas tänkin ja siitä ei hyvää seurannu... tai siis seurashan siitä huvitusta meille muille koko matkaksi. Mutta kuitenkin, jos sulla on tapana laittaa kassis lavuaariin kun käyt vessassa niin tarkista aina, että ei oo sellanen kätevä liiketunnistimella toimiva hana, tai sulje ainaki laukkus vetskari niin ei vesi pääse niin hyvin sisään kassiin. Kiva oli varmaan kuivatella sitä kassin sisältöö, vaikka tulipahan rahan pesu suoritettua siinä samalla.
5) Blondi on blondi vaikka kuinka yrittäs sen hiusvärillä peittää! Perustelut kts. edellinen kohta. Noh, ainahan tekevälle sattuu. Vai mitä Sari ;)
6) Jos laivassa on yks henkilö jota et just niin viittis tavata, niin tottakai se istuu viereisessä pöydässä isossa buffet tilassa.

8.12. Messari. Tänään oli sitte Messari. Edellisenä päivänä lähdettiin ajeleen kohti Helsinkiä ja oltiin Järvenpäässä yötä. Aamulla sitten kohti messukeskusta. Päästiin just sopivasti paikalle ennen ryysistä. Nöffi-kehästä ei paljoa odotettu, eikä paljoa saatu. Tiedettiin, että Mani ei ole sen tyyppinen koira jota tuomari on ainakin aikaisemmin hakenut. Onneksi kuitenkin pinkki nauha saatiin niin ei ollu ihan höpö reissu. Mutta sitten kun siirryttiin berni-kehään sai emäntä taas kaivella rauhottavia. Ensinnäkin Aya meinasi myöhästyä kehästä kun trimmailtiin sitä ihan rauhassa ja yhtäkkiä piti Kirsin ottaa koira ja juosta kehään. Onneksi ehtivät! Valio-luokan kehän Aya juoksi Kirsin kanssa ja sitten PN-kehään neidin vei Krista. Hienosti menikin kun lopputuloksena oli VSP ja voittaja-titteli!! Ei se hullummin mennyt Ayan siskontytöilläkään, Hely oli PN3 ja JV-07 ja Essi hienosti JUN EH. Nyt vaan jännitetään miten käy sennenkoira-pisteiden...

24.11. Pikkujoulut. Nöffi-porukka vietti pikkujoulua Haukiputaalla ActiveDogin hallilla. treenattiin pikkasen agilityä, juotiin, syötiin ja joulupukkikin kävi. Oli tosi mukava nähdä monia uusia kasvoja ja etenkin uusia mustia kuonoja. Oulun nöffien sivuilla on nähtävissä kuvia tapahtumasta.

20.11. Uusia kavereita. Treffattiin tänään Leevi-berni joka asuu melkeen meidän naapurissa. Kiva löytää lenkkeilykaveri ihan nurkilta. Leeviä ekaks vähä jännitti ku tytöt oli hieman...ööö... päälle käyviä ;) no eiköhän se herrasmieskin siitä lämpene.

18.11. Jyväskylä KV. Tänään oli taas näyttelypäivä. Minis ja Aikku suuntasi Jyväskylän KV-näyttelyyn. Aamuyöstä noudettiin Krista kyytiin ja suunnattiin etelään. Matkalla Lauri Tähkä raikas ja perille päästiin hyvissä ajoin. Ihan kiva päivä kaikkinensa. Paikalla oli Ayan Eetu-veli ja Ayan siskontytöt Hely ja Essi. Sekä suuretn mustien kehässä Manin Wilma-äippä ja liuta muita Goldbear's nöffejä. Aya osallistui myös Goldbear'sin bernien kasvattaja-ryhmään joka sijoittuis hienosti toiseksi saaden kp:n. Tyttöjen tuloksia neitien omilla sivuilla.

17.11. OSB:n treenikauden päättäjäiset. Kävästiin Oulun Seudun Bernien treenikauden päättäjäisissä Manin ja Ritan kanssa (vaikka ei me pahemmin oo niihin treeneihin päästy tänä kesänä). Porukkaa oli kivasti ja ilma oli sopiva, pakkasta vähän, mutta ei liikaa. Koirat sai hillua ihan vapaana keskenään ja me ihmiset sitte paisteltiin nuotiolla makkaraa. Mani rohmuan varasti yhden kylmän grillimakkaran, mutta tuli yllätetyksi. Kun Mani pudotti makkaran suustaan oli paikalla heti seuraava joka korjasi herkut parempiin suihin.

15.11. Riekkumista ja agia. Tänään oli taas pitkästä aikaa pienellä mustalla agility-treenit. Pikkasen meni mönkään ku oltiin päivällä käyty kaverin setterin kanssa hömppäämässä. Pieni musta oli niin poikki, että ei jaksanu innostua mistään muusta ku ruuasta. Kaikki hypyt meni ihan päin mäntyä ku Mani muisti taas sen, että hyppyesteen rima väistää massan edestä ja hyppäs niin huolimatomasti, että aina rimat tippu. Parhaimmillaan neiti vaan juoksi kovaa estettä päin. Sitte ku tarpeeksi tsemppas niin hyppäs nätisti yli, eli kyllä me osataan jos vaan viitsitään. Lisää treeneistä kirjotellaan tonne meidän blogiin.

14.11. Rita tokoo. Pari kertaa Rita tokoa on jääny väliin, mutta tänään päästiin taas remmiin mukaan ja vaikka kyseessä on vaan sosiaaliryhmä ja treenit on lähinnä ohituksia ja kohtaamisia, on Rita ihan innosta pinkeenä kun pääsee yksin reissuun ja vielä treenaamaan. Noi treenit oikeastaan Ritalle just paseeli. Ton polven takia kun jatkuva ylös-ala-ylös-alas hinkkaaminen on hankalaa, niin tuolla saadaan tehdä vähän vapaammasti ja sellasia juttuja joihin Ritakin vielä taipuu. Vaikka taas pidemmän aikaa neiti on ollu oikeenkin hyvässä kunnossa. Laihis on tuottanu tulosta ja neiti on nyt oikees sirpsakassa kuosissa ja menohaluja riittää :)

10.11. BaltW-07. Oltiin sitte päivä Riikassa näyttelyssä. Hieno päivä olikin ja hienosti pärjättiin kaikki suunnitelmien mukaan. Mukana matkassa olivat Ayan ja Manin lisäksi Ayan Eetu-veli, Ayan siskontyttö Hely sekä pari nöffi-poikaa, Vito ja Oliver. Esitettiinpä jopa ensimmäistä kertaa Goldbear's bernien kasvattaja-ryhmä ja sijoituttiin heti BIS-3:ksi. Onnea kaikille menestyneille ja kiitos Kirsille, Pirjolle ja Jessille mukavasta matkaseurasta!

8.11. Nurmos. Aloitettiin edellisenä iltana matka kohti Latviaa ja mentiin torstai-iltana tyttöjen kasvattajan luo, ettei tarvinnut ajaa ihan Oulusta asti aamuksi Helsinkiin laivaan. Tytöt trimmattiin illalla viimosen päälle, vaikka neitosten pöydällä heiluminen meinasikin kiristää vähän trimmaajan hermoja. Sorry Kirsi! Me yritetään olla ens kerralla rauhallisempia... siis yritetään ;)

4.11. Nöhvi-lenkki. Käytiin tiimin sosiaalisen siiven kanssa taas pitkästä aikaa Nöffi-lenkillä. Kivaa oli ja tietty ne ainoat koirat, jotka kävivät dippaamassa itseään sulassa ojassa, olivat ne kaks kaverusta jotka mun täytyi kammeta autooni lenkin jälkeen.

28.10. Ekka bernilenkki pohjosessa. Tänään oli meidän ekka bernilenkki täällä Roissa. Mukana oli kivasti neljä berniä ja yks pikku-neiti kokomustissa, eli meidän Mani. Mä olin lenkillä ilman berniä ihan vaan Manin kanssa kun Rita tosiaan jäi vielä Ouluun ja Ayahan ei tollasiin tilaisuuksiin osallistu.

27.10. En sitte saanu koiraa takas. Rita oli reissun ajan Kristan perheen luona hoidossa. Menin muka lauantaina hakeen koiraa kotiin niin mulle ilmotettiin, että tuu takas joskus ennen joulua. Eli neiti-R jäi korkean paikan leirilleen vielä viikoksi ja olikin kuulemma heti alkuun yöllä kiivenny Teken viereen sänkyyn nukkumaan. Rita on löytänyt Idolin itselleen.

22.10-27.10. Pelekiassa taas. Kävin taas kartturina Kirsin Belgian reissulla. 5000km, 5 vuorokautta ja vaan kahdesti mäkkärin sapuskaa :D Kivaa oli, ehkä mä joskus matkustan Belgiaan ihan katselemaan paikkoja niin kun kunnon turistin kuuluu...
Koirat olivat sillä aikaa hoidossa. Rita Kristalla, Aya Kempeleessä ja Mani Mirvan poppoon luona.

21.10. Ympäri maailmaa. Oltiin Ayan kanssa Tromssan KV-näyttelyssä katsastamassa turskan purijoiden meininki. Onhan se Tromssa muuten kamalan kaukana. Jäätiin PN-kisassa neljänneksi, eli ei saatu sitä toivottua sertiä, mutta ens kerralla sitte. Matkaseurana meillä oli Ossi-berni emäntineen. Iso kiitos kivasta seurasta Kirsille ja Ossille!
Minis oli samaan aikaan Seinäjoen kehissä Kristan ja Mirvan kuljettamana. Hienosti meni taas pienellä. Kotiin tuli vaalean punainen ja vaalean sininen ruusuke. Hienosti pieneltä tyttöseltä. Matka oli sujunut hienosti ja Manikin oli muistanut käyttäytyä. Kiitos tytöt Mani viennistä! Onneksi on tuollaisia kavereita!

19.10. Pinkki käsilaukku valmiina. Manille on pakattu vaaleanpunainen käsilaukku valmiiksi ja tyttö laitettu taipaleelle. Mani matkustaa ensin Ritan kanssa isäni kyydillä Kempeleeseen josta jatkaa sunnuntai-aamuna Mirvan ja Jaskan kyydillä kohti Seinäjokea ja missikehiä. Neiti matkustaa ekkaa kertaa yksin kassinsa kanssa. Onneksi on hyvät saattajat ja huoltajat.

18.10. Verta, verta, verta. Tänään käväistiin taas Manin kanssa vähän luovuttamassa verta, eli käytiin lääkärillä ottamassa vasta-ainetestiin vaadittu verikoe. Nyt vaan odotellaan onko niitä vasta-aineita kehittynyt tarpeeksi ja saadaanko rueta reissaamaan Ruottinki puolella.

12.10. Penneleitä. Tänään kävästiin koko laumalla kattomassa Ritan siskontytön pentuja. Eli piipahdettiin tapaamassa Bouncy Buffoonsin filmitähtiä. Ihanaisia riiviöitä! Kyllä berni-pentu on nätti, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Onneks kaikille oli jo oma koti, niin ei tullu mitään heräteostoksia ;) Kiitos Maarit kun otit meidän lauman vastaan. Ritalla ja Manilla oli hurjan hauskaa juosta muun lauman jatkona (ja Ayaa tietty korpes ku ei päässy pomottaan kaikkia).

7.10. Oulun KV. Pitkästä aikaa kunnon näyttelyviikonloppu. Sunnuntaina oli sitten vuorossa Oulun KV näyttely. Tulokset eivät paljoa kalvenneet eilisen menestyksen rinnalla. Taas sai emäntä hymyillä niin, että posket ovat ihan jumissa. Sekä Mani, että Aya saavuttivat sen, mitä hartaimmissa toiveissa uskalsin juuri ja juuri unelmoida. Kiitos Kirsille Ayan esittämisestä ja Sarille Manin luotsaamisesta voittoon!
Mukana olivat tietenkin myös Ayan systeri Roosa, veli Eetu, sekä viimeistä kertaa pentuluokassa Roosan tytöt Hely ja Essi, sekä nöffeissä meidän idoli Bemari ja pikkuinen Audi. Taas onnea kaikille sukulaisille ja ystäville.

6.10. Erkkari. Vihdoinkin oli se kauan odotettu Oulun erkkari-päivä. Vois sanoo, että tulin, näin, voitin ja emännällä on kynnet pureskeltu ensimmäisiä niveliä myöden. Me lähdettiin hakeen niitä sennenkoira-pisteitä ja niitähän nyt sitte ainaki saatiin. BIS1-sijoitus erkkarissa oli kyllä aavistuksen verran enemmän kun mä olisin osannut toivoakkaan. Vaan onhan se Aippanen tollanen lutunen, Kaikan lellipentu ja tietty nätti ku mikä ;) Kiitos Kirsille Ayan esittämisestä!
Mukana olivat myös Ayan systeri Roosa, veli Eetu, sekä pentuluokassa Roosan tytöt Hely (BIS-pentu) ja Essi. Kaikille onnea tasapuolisesti!

24.9. Agiliitoo. Tänään osallistuttiin Manin kanssa ihka ensimmäisiin epävirallisiin agility-kisoihin. Startattiin Maxi-mölleissä. Tuloksen löydät Manin omalta tulossivulta. Ja ei oltu muuten edes viimesiä ;)

Ja jotku vielä kehtas epäillä, että nöffi ei nouse A-estettä... Se on yks Manin lemppi esteistä :)

18.9. Janipan Pipsa-Pippuri, kotoisammin Rita, täyttää tänään mahtavat 6vuotta!
Megalomaaniset synttäri-onnittelut bernien bernille, mammam Rita-mussukalle!!

8.9. Mennään laivalla Virroon. Tänään käytiin laivamatkalla Virossa. Mentiin käymään tois puol jokkee ryhmiksessä hakemassa tytöille sertit. Homma oli ihan piis of keikki. Nöffejä oli ilmottautunu kolme kappaletta, kaks ei ilmestyny paikalle, eli Mani oli ainut ja kävi siis pokkaamassa sertin ja ROPin. Berneissä oli pikkasen enemmän kilpailua, mutta ei se kovin tiukkaa tehnyt Ayallakaan saada Viron sertiä ja est mva arvonimeä :) Lopputuloksena oli serti ja VSP. Bernien ROP oli Bernarossa Biggu-Wagner, Suomesta sekin. Varsin vieraskoreeta meininkiä siis...

1.9. Koetoimitsija I. Tänään emäntä kävi opiskelemassa koetoimitsijaksi. Kyseessä oli kaikkien koemuotojen yhteinen kurssi ja siellä tulikin paljon hyödyllistä informaatiota ja kiinnostavia yksityiskohtia itselle vieraista lajeista.

25.8. Peräseinäjoki. Tänään oli sitte se kauan odotettu nöffi-erkkari. Meidät oli harmiksi laitettu varatuomarille, mutta jospa jo ens vuonna päästäs ihan oikealle erkkarituomarille kun nyt kahtena vuonna ollaan oltu vara-sellaisella. Kaikin puolin päivä meni mainiosti, vaikka sääennuste oli monta tippaa vettä ja kaks salamaa. Kuitenkin kun kehät alko, niin vesisade loppu. Koko loppupäivä olikin sitte kiva pieni tuulenvire ja aurinkokin pilkahteli aina välillä. Tuloskin oli ihan kiva, vaikka tietty jäi pikkasen parantamisen varaa seuraavalle kerralle ;)

20.8. Finni. Muutama päivä enää erkkarin ja Manin turpaan on tullu finni. Onneksi saatiin neuvoja Armi-rotikalta, jolla on kokemusta tälläisestä tukalasta tilanteesta. Armi neuvoi:" Lerasilia kounoon vaan ja peitepuikkoo vinnin päälle. Voittajan asenne kohilleen ja ölövinä kehhään." Kiitos neuvoista, eiköhän näillä selvitä.

20.8. Pistettiin taas värimaailma uusiksi sivustolla. Tarkotuksena oli ehdä myös englannin kielinen versio, mutta se saa nyt toistaiseksi vielä odottaa.

10.-13.8. Bernierkkarissa. Oltiin akka-porukalla Sveitsissä Berniyhdistyksen 100v erkkarissa. Koiria oli laidasta laitaan, niin hienoja kun niitä vähemmän hienojakin. Kaksi päivää kun koira siellä katseli niin kyllä siinä jo sai karsittua helmet siitä trimmaamattomien karvapeppujen kerhosta. Kivaa oli ja ennen kaikkea säät suosi!

24.7.-3.8. Maalimalle. Emäntä kävi Saksassa ja Belgiassa autoilemassa seuraneitinä ja kartturina (onneks oli navigaattori). Koirat oli sen aikaa tarhalla Lapualla jossa teini-osasto oli viihdyttänyt henkilökuntaa mm. lotraamalla vesikupissa ja roiskimalla aina tuoreet vedet pitkin seiniä.

22.7. Pällitesti. Eli tänään oli se mun kauan pelkäämä luonnetesti-päivä. Tulos oli mulle hieman yllätys, siis positiivisessa mielessä. Aya ei tehnyt mitään ylilyöntejä, eikä ylireagointeja vaan oli koko testin ajan oma hömppänä ittensä. Luulin Ayan reagoivan uhkiin räväkämmin, mutta neidillä näytti olevan vähän "kyllä mamma hoitaa nää tilanteet loppuun"-vaihde päällä. Kelkkaa, haalaria ja tynnyriä mentiin rohkeasti nuuhkimaan ja muutenki tuntu, että niin kauan ku mamma oli vieressä, neiti uskalsi mitä vaan. Yksin kun jätettiin seinään kiinni, ei ollu reagoinu hyökkääjään mitenkään, eli olis saanu komeesti selkäänsä tositilanteessa. Loppupisteet olivat ihan kivat, +110. Kaikkein ylpein olen kuitenkin luoksepäästävyydestä, +3: hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin :)

21.7. Pellon missikset. Tänään oli Pellon näyttely ja edellisenä iltana harmikseni huomasin, että Mani oli merkitty nuortenluokkaan. No, ehkäpä meidän onneksi näyttelyyn oli ilmoitettu vain kolme nöffi-narttua ja niinstäkin oli yksi poissa, eli saatiin esiintyä nuortenluokassa ihan yksin. Saatiin EH ja tuomari sano, että tarvii aikaa kehittyä. No, siinä on kyllä ihan oikeessa. Toinen esitetty narttu sai H:n että täytyy olla tuohon ihan tyytyväinen, vaikka tietty kaihertaa se, että jos olis saatu eri niin olis automaattisesti ollu parasnarttu. Noh, ens kerralla sitte... Ayasta kanssa tuomari tykkäs ja sanoki lopussa ku oli sijottanu paras narttu-luokan, että olis mielellään sijottanu neidin paremmin, mutta etuliikkeet on valitettavan löysät. No, mitäs siihen muuta sanoa ku " Ja, jag vet..."

14.7. Kokkolan näytelmissä. Käytiin Kokkolassa näyttelyssä pyörähtämässä Ayan ja Manin kanssa. Molemmilla meni ihan hyvin ja arvostelut oli OK, mutta sitä suurta menestystä ei tullut. Saatiin kuitenkin kaks pikkiriikkistä ERI-ruusuketta :) Arvostelut tyttöjen omilla sivuilla.

11.7. Nöffi-lenkillä. Käytiin pitkästä aikaa Manin kanssa nöffi-lenkkeilemässä. Mani löysi lenkiltä heti samanhenkistä seuraa, eli pikkuisen 4,5kk ikäisen Uuno-pojan. Perävilkkaa nää kaks sitte kirmaili pitkin rantoja ja kävivätpä uimassakin. Pikkusen epäröinnin jälkeen kimppaan liittyi myös 5kk ikäinen nöffi-neito. Kivaa oli ja mukavaa kun paikalle oli saapunut runsas nöffi-osanotto, oli vanhoja ja uusia naamoja, mustia karvanaamoja ;)

9.-13.7. Mörön syöttinä. Oltiin jokunen päivä koiravahtina Jumpperin, Jagen ja Ocon luona. Hyvin meni kuuden koiran laumaelämä, eli siis tytöt ja pojat olivat suurimman osan ajasta eripuolilla taloa ovien takana, tai kusi-vuoroissa joita pyöritettiin, että tytöt sais pissiä pihalla rauhassa ja pojilla olis aina uutta tyttöpissaa mitä nuuhkia. Aika kului yllättävän nopeaa ja kivuttomasti, mutta kuusi koiraa on liikaa jopa minulle.

7.7. Piteå. Ja taas oli Ruotsin valloituksen aika. Nyt ei menny ihan niin putkeen ku viime viikonloppuna. Aya oli tälle tuomarille epäkunnossa. Liian letkeät etuliikkeet kuulemma. Mitään selvää ei taaskaan arvostelusta saanu, mutta onneksi tuomari-setä kuitenkin kertoi arvionsa ihan sanallisesti, eli epäkunnossa siis :)

5.7. Uimasillaan. Käytiin tänään ekkaa kertaa Manin kanssa Kemppajärven vepe-treeneissä. Kiva porukka ja mahtava treeni-ranta! Mutta mikä parasta Mani osasi viennin ekalla yrittämällä! Veneestä hyppy oli vähä köpöstä ku hyppy oli enemmän laidan-yli-ameeban-lailla-vyöryminen ja paikkaa piti ettiä kuumeisesti enne veteen menoa, mutta kahdesti hyppäs veneestä ja ui rantaan. Köyden vetoa ei ymmärtäny, lillui vain vedessä veneen ympärillä ku silli liemessä. Hukkuvan noudossakin on vielä paljon harjoiteltavaa. Ekalla kerralla kyllä ui minun luo ja kun otin karvoista kiinni, veti rantaan, mutta seuraavalla kerralla tyyty katteleen rannalla, että "tuu omikses sieltä pois. Pääset kyllä". Lisää treeniä ja ehkä jo ens kesänä uskalletaan vepe-kokeeseen nolaamaan itsemme...

30.6. Ulukomailla taas. Hilpastiin Aippasen kanssa Jällivaaran kansainvälisessä näyttelyssä. Niinhän siinä kävi, että putsattiin pöytä ja vieraskoreesti jätettiin isäntämaan edustajille vaan luu käteen. Elikkäs siis Aya oli paras narttu, saaden sertin ja cacibin. Hienon valioitumis-reissun kruunasi vielä valinta Rotunsa parhaaksi!
Hienosta päivästä, erityisen mahtavan teki se, että ystäviemme Miran ja Antin leonbergi Rölli oli kanssa näyttelyssä ollen myös ROP ja saaden sertin joka oikeuttaa S MVAn arvoon. Onnea Röllin perheellekkin!

24.6. Kotinäyttelyssä. Roipesterin kehät oli tänään ja meni niin huonosti, että onneksi ei ollut pitkä matka, sillä muuten olis voinu sanoa, että turha reissu. Molemmat tytöt sai EH:t, eikä se juokseminen sitte onnistunu kummlatkaan tänään. Manilta vielä lisäksi puuttu hampaita. Niin, ja turkki ei ollu kunnossa kummallakaan. Ayalla olis saanu harjata paremmin ja ku mä nimen omaan varoin ruopimasta kauheesti, ettei loputki karvat lähe. Ja Manilla oli mahassa jotain takkuja, joita ei kyllä tuossa äsken kotona etsiessä löytyny, mutta kai ne on siellä ku tuomaritäti niin sano.

12.6. Kolome vee! Mein pikku-Aikku täyttää tänään 3 vuotta. Hurja! Kyllä se aika rientää...

Fin Mva Goldbear's Papaya 3 vuotta

30.5. Aata ja nollaa. Siis enhän minä hätänen oo, mutta piti tänään soitella Kennelliittoon ja kysellä joko Manin lonkat ja kyynäreet olis lausuttu. Ja olihan ne. Nyt sitte on terve tyttö ihan paperillakin, eli lonkat A/A, kyynäreet 0/0 ja polvet 0/0. Parempaanhan ei enää pystys :)

27.5. Erkkarissa. Tänään oli sitte pitkään odotettu pääerkkari Turkkusessa. Lauantaina lähdettiin ajeleen Oulusta kohti kisapaikkaa. Ensin tietty asiaan kuuluva pysähdys Nurmossa, tukka kuosiin ja auto kohti etelää. Sunnuntain erkkarissa tuloksena ekasta valioluokan esiintymisestä oli silee ERI, mutta vastassa olikin 15 valiota. Arvostelu on hyvä. Kehässä Aya-neiti esiintyi Jessin kanssa. Suuri kiitos Jessille kun vaivautui paikalle ihan asiasta tehden Ayaa viemään kehään! Ayan ja Olga-äipän arvostelut olivat melkein sanasta sanaan samanlaisia. Eipä ole omena kauas puusta pudonnut. Matkaseurana Ayalla oli Ritan siskonpoika Hugo. Hugo pärjäsikin hienosti ollen NUO ERI2. Onnea Minna, Mika, kasvattaja-Mirva ja tietty the Händler-Krista!

20.5. Sverige. Kävästiinpä sitte näytelmissä tuolla rajan toisella puolella. Ihan ekaa kertaa oltiin ulkomailla näytelmissä ja siihen katsoen meni hienosti. Tavoitteena oli saada ruusuke ja se onnistuikin. Seuraavalla kerralla lähtään tavoittelemaan sitä sertiäkin ;)

19.5. FIN MVA.Kävästiin sitte näytelmissä Äänekoskella. Näytelmissä Ayaa oli hyysäämässä kolmen akkaa joilla mukana hurja tavaravuori kaikkea tarpeellista. Vaan kylläpä se kannatti. Kirsi esitti Ayan ja minä vain yritin pysyä poissa tieltä. Niin eli siis nyt se on totta, pieni Aya-tyttönen sai tänään kolmannen sertinsä ja saavutti Suomen muotovalion arvon. Mahtavaa, upeeta, mahtavaa! Ja suorituksen kruunasi vielä lopullinen tulos AVO ERI1, PN1, SERT, ROP!!!! Eli siis meidän Aippanen oli Rotunsa Paras!

15.5. Ulkona Unskin kanssa. Olipa taas tosi kiva pitkästä aikaa käydä Unski-bernin kanssa metsälenkkeilemässä. Mukana oli koko remmi. Ayakaan ei ollu Unskista moksiskaan. Passintarkistuksen jälkeen kumpainenkin lähtivät hömpöttämään omiin suuntiinsa, eikä merkkiäkään Ayan isottelusta. Vaan Unskihan on ollu Ayan kaiffari jo pikkutyttönä ;)

14.5. Akuutissa. Tänään oli se päivä jota mä olen odottanut pelonsekaisin tuntein, eli Manin lonkka- ja kyynärkuvat. No, onneksi pelko oli aiheeton ja kuvat olivat hienot ja nivelet terveet. Polvista saatiin lausunto jo mukaan ja ne ovat nyt virallisesti tutkittu terveiksi 0/0, kyynärät ja lonkat odottavat vielä kennelliiton lausuntoa. Lisää inffoa Manin sivuille tulee kunhan viralliset tulokset tulevat. ELL Soppelan arvio oli, että kyynärät 0/0 ja lonkat A:n ja B:n rajalla.

13.5. Oulu KR. Tänään oli Oulun äitienpäivänäyttely. taas oli kehät niin kivasti päällekkäin, että mä en ehtiny tehdä paljo muuta ku jännittää ja juosta kehien väliä. Iso KIITOS kuitenki taas Sarille joka esitti Manin taidokkaasti ja vielä hienoin lopputuloksin. Ayallakin meni ihan hyvin, mutta suurta menestystä ei tullut ja se viimeinen serti antaa vielä odottaa itseään. Tuloksia taas tyttöjen omilla näyttelysivuilla.

9.5. Koirapuistoilemassa. Käytiin koko remmin voimin koirapuistossa. Pikkasen oli vielä maa märkää, eli koko portinedusta ja suuri osa puistosta oli ihan lällyä. Koirilla oli kivaa kun saivat päästellä sydämmensä kyllyydestä eikä edes kuravellissä riekkumista kielletty. Kiva loppuki sitte siihen ku päästiin kotiin ja alkoi koirapyykki...

1.5. K9-II Dryer. Meidän uus koirakuivain saapui. Onkin muuten sellanen peli, että pienempi hurtta lentäs seinälle. Tosi kätevä vehje! Nyt kelpaa laumaa kuivailla.

29.4. Kajaanin reissu. Tänään oli sitten ryhmis Kajaanissa. Aamulla startattiin Oulun-jengin kanssa kohti näyttelypaikkaa. Berni- ja Nöffi-kehät menivät kivasti päällekkäin ja samalla kun minä hikoilin Ayan kanssa Berni-kehässä, pyörähti Mani Sarin kanssa Nöffien puolella. Molempien tyttöjen tulokset olivat aivan mahtavat! Tietty pieni parannus olisi ollut vielä mahdollista, mutta olishan se ollu jo yhdelle viikonlopulle liikaa ;)

Goldbear's Dr Feelgood a.k.a Chevy

28.4. Chevy. Paluukyydissä Nurmosta Ayan seurana matkusti pieni Nöffi-herra. Pieni poika vailla omaa kotia ja omaa nimeä, matkasi Ouluun pariksi viikoksi hoitoon ;) Kristan ja Teken luokse kasvattajan ulkomaan matkan ajaksi. Hoitopaikassaan tämä reipas pojan-pössykkä sai nimekseen Chevy.

28.4 Lahden reissu. Oltiin Ayan kanssa Lahdessa näyttelyhommissa. Olin unohtanut ilmoittautuneeni kyseiseen näyttelyyn, mutta onneksi numerolaput tulivat hyvissä ajoin, niin ehdin tehdä tarvittavat matkajärjestelyt. Lähdettiin matkalle jo perjantaina ja oltiin yötä Ayan kasvattajan luona Nurmossa. Lauantai-aamuna suunnattiin kohti Lahtea ja berni-kehiä. Aya kävi kehässä Kirsin kanssa ja tuloksena oli megalomaanisen hieno Serti ja vara-cacib!

28.4. Nöffin täysipainoinen aamiainen = 500g margariinia ja 1 kg juustoa. Nautitaan kylässä oltaessa olohuoneen matolla.

26.4. Manin matikkaa. Aya pääsee pesulle, mutta Mani ei = huutava vääryys -> aloita kostotoimet = kuse emännän käsilaukkuun

22.4. R is Back. Eli Rita on palannut. Nyt on koko remmi koossa. Nyt alkaa Rita-reppanalla karu arki, ei saa tulo-keksiä, meno-keksiä, keksiä ihan muuten vaan ja keksiä ku haukkuu. Ankeeta elämätä reppanalla...

20.4. We are in control. Me oltiin Manin kanssa tänään agilityn-alkeiskurssin hallittavuustestissä. Tuolta meidän Blogista löytyy tarkempi selitys testistä ja sen kulusta. Tuloksena oli neljä hymiötä ja ok, eli siis ei huomauttamista ja koira on luoksepäästävä ja avoin. Nyt vaan odottelemaan lopullista ryhmäjakoa. Kaikille testin läpäisseille pyritään järjestämään kurssipaikka.

14.4. Utstälning i Vasa. Aya kävi missikisoissa Vaasassa. Neiti pyörähti kehässä kasvattajansa kanssa (ja arvatkaa vaan montako kierrosta emännän maha pyörähti ku jännitin kehän laidalla...) Reissu oli kaikin puolin onnistunut, vaikka nyt se serti menikin kuonon edestä.
Arvostelu neidin omilla sivuilla. Mani oli mukana hengaamassa ja näyttämässä kasvattaja-Kirsille minkälainen musta eläin ministä on kasvanut. Sovittiinpa Manin lonkka- ja kyynärkuvaus ajankohtakin ;)

8.-9.4. Hoidossa. Nyt on sitte Aya ja Mani puolestaan hoidossa sen aikaa kun emäntänsä on kouluttautumassa tokon liikkeenohjaajaksi.
Mani meni Mirvalle Heta ja Tinka Bernien seuraks ja Aya meni Ritan kaveriks Kempeleeseen.

5.-6.4. Yövieraita. Meillä on yövieraita. Nette-nöhvi tuli meille pääsiäisloman viettoon kun omistaja lähti työhaastatteluun.
Ensin meinasin, että pidän porukan kahdessa laumassa. Aya ja Nette erikseen ja Mani sitte vuoroin kummallaki puolella.
Noh, jo torstai-iltana sitte heitettiin portit hiiteen ja koko poppoo köllötteli olohuoneen matolla sulassa sovussa ku katteltiin telkkaria.
Kai Ayallaki älli (?) sen verran sano, et Nette on niin paljo isompi ettei sille kannata alkaa ryttyileen.

1.4. Sukua. treffattiin tänään Ayan Eetu-veli. Kaverista olikin kehkeytyny oikeen komee mies. Ja wou mikä pää!
Mani rakastu Eetuun ihan täysin. Piti keikistellä ja juoksuttaa poika-reppanaa. Juoksun olis pitäny olla jo ohi,
eikä toisille uroksille oltu keikistelty enää päiviiin, mutta kai Eetu oli vaan niin ihku :)
Aya taas ei voinu sietää velipoikaansa. Neiti esitteliki Eetulle kauniin hammasrvistönsä. Että se siitä sisar-rakkaudesta...

24.3. Missi-kekkerit. Tänään oli Kemijärven näyttely. Suurta menestystä ei tullut, mutta tulokset olivat kuitenkin ihan OK.
Arvostelut löytyvät Manin ja Ayan omilta sivuilta. Nöffeissä tuomari ei tykännyt oikein kenestäkään. Kaikilla oli ainakin päässä vikaa.
Berneillä tuomari oli taas tosi tarkka etuliikkeistä, joten letkeästi edestä liikkuva Aya ei ollut se mitä tuomari haki.

19.3. Muutto. Ryhmä-rämä, team-Pepperitas, meidän jengi, ihan miten sen haluaa sanoa, muuttaa Rovaniemelle.
Tai siis jos ihan tarkkoja ollaan niin Saarenkylään muutetaan ja Roissahan ollaan oltu jo jonkin aikaa.
Tähän asti ollaan oltu täällä vaan väliaikaisesti, mutta nyt tulee loputkin elämästä pohjoiseen.

16.3. Kampaajalla. Missi-kokelaat, Aya "the maaliman napa" sekä Mani "mahtava musta tykinkuula" kävivät tänään kampaajalla.
Ens viikonloppuna on taas näyttely, joten käytiin trimmauttamassa turkkia Annareetalla. Nyt ollaan niin fiiniän, niin fiininä...

9.-11.3. Hurttahotellissa. G-team oli lomailemassa täyshoidossa Hurttahotellissa.
Tytöt olivat hoidossa viikonlopun niin sain rauhassa pakata tavaroita Haapajärvellä ja saatiin kätevästi lastattua autoa
kun ei ollut kahta tomeraa avustajaa pyörimässä jaloissa. Manilla oli oikein kylpylä-loma,
kun sotki itsensä juuri ennen reissuun lähtöä, niin pyysin, että pesisivät koiran sen ollessa hoidossa.
Hyvin olivat Hurttahotellissa viihtyneet jä käyttäytyneet, mutta olihan se riemua kun kyyti kotiin vihdoin saapui :)

4.3. Nöffi-lenkki. Käytiin Manin kanssa nöhvi-lenkilllä Oulussa. Paikalla olivat Mani ja Kapu.
Ikä, koko ja henkinen tila kävivät hienosti yksiin niinpä riemua ja riekkumista piisasi.

2.3. Ritan leikkaus. Rita oli taas polvioperaatiossa. Oikeaa polvea leikattiin taas ja kyllä oli syytäkin.
Tähystyksessä kävi ilmi. että tukilangat olivat menneet poikki kummaltakin sivulta ja nivel-kierukka kaksin kerroin kääntyneenä.
Nyt ei muuta ku sairasloman viettoon!

25.2. Mätsäri Roissa. Oltiin Veturitallin koirakerhon järjestämässä mätsärissä Rovaniemellä.
Molemmat tytöt (Aya ja Mani) saivat omassa luokassaan siniset, eivätkä enää sijoittuneet.
Kävin kehässä myös Nette-nöffin kanssa ja neiti sijoittui hienosti veteraanien kolmanneksi.

22.1. Roihin. Emäntä lähtee kolmeksi viikoksi töihin Rovaniemelle. Koirat menevät ensimmäiseksi viikoksi hoitoon.
Rita jatkaa vielä pari lisäviikkoa Kempeleessä, mutta junioriosasto kokeilee kerrostaloelämää parin viikon ajan...

12.1. Varasto- ja teollisuusalue etsintä- kurssi. Mani oli PEKO-kurssilla ottamassa oppia kokeneemmilta.
Lisää treeneistä voi lukea meidän uudesta blogista.

10.1. Akuutissa. Käytiin Ritan kanssa Akuutissa Soppelaa morjenstamassa.
Sehän se diagnoosi oli, mitä olin odottanut: Ristisiteen osittainen repeämä :(
Ennuste kuitenkin sen verran hyvä, että ei tarvitse vielä heittää kirvestä kaivoon.
Mahdollista saada koiralle vielä ontumaton jalka. Meitä nyt ei pieni klenkkakaan haittais,
mutta kunhan ystävällä ei olisi kipuja. Nyt kuukauden Cartrophen-kuuri ja sitten uudestaan kontrollin.
Pidetään Mussukalle peukkuja!

7.1. Kajaanin kekkerit. Käytiin taas vaihteeksi juniori-osaston kanssa näytelmissä. Mani riekkui ja pomppi niin,
että vois luulla, ettei olla koskaan missään käytöskoulussa käyty. Ei menny ihan putkeen ;( mut ei se tuomari muutenkaan digannu.
Berni-tuomari oli tiukalla päällä ja jakoi enimmäkseen H:ta ja T:tä. Aya oli tuomarin mielestä turhan jouluisessa kuosissa,
eli pikkasen turhan pullukka ja löysä. Ai meidän Aya pullukka, eeeeiiii kai nyt sentään... ;)
Ei ihan hirveen hyvä alku vuodelle, mut tästä on helppo lähtä ylöspäin! Tuloksia löytyy neitosten omilta sivuilta.

3.1. Huonoja uutisia. Ritalla meni kovaa eilen. Piti pihala kurvailla pienen pennun lailla kun pääsi autosta luikahtaan ulos.
Noh, piha oli liukas ja Rita lensi kyljelleen. Oikeaa takajalkaa on riiputettu siitä asti, ei varaa painoa ollenkaan jalalla.
Tod. näk. on taas ristisiteet poikki :( Aika Soppelalle Akuuttiin 10.1.

10.12. Messari. Käytiin sitte voittaja-näyttelyssä... Aya pärjäsi hienosti vaikka vastassa oli paljon hienoja koiria.
Kävipä neiti kehässä Kristankin kanssa ja käyttäytyi asiallisesti (kun mamma oli poissa silmistä, poissa mielestä...).
Mutta sitten se Mani, murheen kryyni-Mani. Pienen pieni nöffi-lapsi veti napansa täyteen nappulaa menomatkalla
ja kärsi sitten hirveästä ähkystä koko näyttelypäivän. Ei menty kehään, ei. Arvatkaa vaan vituttiko...

18.11. Jyväskylä missikset. Avoimeen luokkaan oli ilmoitetteu 25 Berniä... Hurjaa!
Tuloksia päivitelty tyttöjen sivuille.

5.11. Seinäjoen näyttelyissä. Ayalla meni hienosti, vaikka tuomari juoksuttikin ihan omiksi tarpeiksi.
Mani esiintyi kanssa mallikkaasti, mutta tuomari ei vaan tykännyt meidän pienestä sääriveikosta.
Arvostelut tyttöjen omilla sivuilla.

8.10. Oulun näyttely: Rita ja Aya käväsivät pyörähtelemässä kehässä Oulussa.
Vähä oltiin liian "löysin rantein" tuomarin mielestä, mutta turkit sai kehuja. Tuloksia löytyy tyttöjen omilta sivuilta.
Iso kiitos Kristalle Ritan esittämisestä! Rita lähettää myös spesiaali kiitokset
Jimille joka jaksoi rapsutella ja paijailla neitiä koko pitkän päivän :)

30.9. Pentunäytelmät: Mani Ruukin pentunäyttelyssä. Ilmoitettu kokonaista 2 nöffiä.
Kotiinviemisinä saatiin ruusukkeita ja isoja pokaaleita.

Missikisoissa on rankkaa...

24.9. Lisää missiä: Aya ja Mani kävivät Pyhäsalmella mätsärissä. Ihan hienosti meni. Tuloksia tyttöjen sivuilla.

23.9. Mega-bileet: Ritan, Hetan ja Tinkan synttäri-bileet pidettiin Kempeleessä.
Paikalla oli runsas joukko karvaisia kavereita huoltojoukkoineen. Iso kiitos kaikille paikallaolleille.
Kuvia löytyy Ritan gallerian alasivulta.

17.9. Missi-harjoitukset: oltiin koko laumalla mätsärissä Oulussa. Koiria oli 179 ja mätsäri kesti vaatimattomat 5 tuntia.

9.9. Tottelemattomuuskisat: Ayan kanssa pitkästä aikaa uskaltauduttiin tokoilemaan.
Harmi vaan kun oli niin märkä keli, että hienohelma ei saattanut mennä maahan.
Muista liikkeistä saatiinkin sitten hyvät pisteet, mutta se ei riittänyt. Kolmas-sija hävittiin 0,5 pisteellä :(

12.8. Missiksiä: Bernien ja nöffien erikoisnäyttelyt samana päivänä ja vielä Haukiputaalla ryhmänäyttely.
Manin näyttely-debyytti pikkupennuissa erkkarissa. Hienosti meni!!

1.8.Muutto: Ryhmä-rämä muuttaa Haapajärvelle.
Koirat lähtee hoitoon muuton ajaksi: Rita menee Romeon luo
Aya Kempeleeseen ja Mani lähtee Hemmo-nöffille tyttökaveriksi Kirsi-kasvattajan luo Nurmoon.

23.7. Missiksissä: Ritalla näyttely-come back Keminmaassa. Tuloksia neidin omilla sivuilla.

14.7. Lekurissa: Aya kävi morjenstamassa lääkäri-tätiä. Nyt ollaan virallisesti saikulla.

12.7.Hiiri-saalis: Juu, lelu hiiri siellä sitten oli... ou jee mitkä aromit kun saalis viimein näyttäytyi suolistomatkan jälkeen.

11.7. Mahapuruja: Minillä kirpistää mahaa. On kaamee nälkä, mut mikään ei oikeen pysy sisällä.
Epäilen syyksi M&M:stä nyysittyä karvaista kissan leikkihiirtä... more information later...

7.-9.7 Päivähoidossa: Rita oli lomareissulla pikku-Romeon perheen luona.
Aya ja Mani piipahtivat lauantaina päivähoidossa Rollen ja Armin luona maalla.